Kolme vuotta Kelan kuntoutuspsykoterapiaa takana, hyödyinkö?

Olen nyt käynyt Kelan tukemassa kuntoutuspsykoterapiassa sen maksimin, kolme vuotta. Millainen kokemus terapeutin haku ja koko prosessi oli, oliko Kelan kuntoutuspsykoterapia hyödyllinen ja ”parannuinko”?

Taustaa minusta, millainen lapsuus?

Kasvoin rakastavassa ja sopivasti rajoja antavassa perheessä, ja olin kahdesta lapsesta se esikoinen. Vanhempani olivat menestyneitä yksityisyrittäjiä 80- ja 90-luvulla ennen lamaa. Vaikka vanhempani tekivät paljon töitä, tekivät he töitä sellaisella alueella ja kotitalossaan, että äitini oli ”aina läsnä” minun ollessani pieni. Vaikka olin äitini tapaan luonnostani tunnollinen, en joutunut koskaan ottamaan isosiskona vastuuta kodin pyörittämisestä tai pikkuveljeni vahtimisesta. Äitini oli kotona kun aamulla heräsin ja äitini oli kotona kun palasin koulusta. Tunsin joka solulla olevani rakastettu ja hyväksytty sellaisena kuin olin, eikä minun tarvinnut esittää mitään muuta kuin olen. Sain olla lapsi ja nuori.

Tuostakin huolimatta opin olemaan äitini tapaan tarkka ja tunnollinen, asiat pieteetillä tekevä tyttö/nainen, ja omasta mielestänit hommat piti tehdä nyt eikä huomenna. Koulussa en kuitenkaan ollut koskaan ”kympin tyttö”, vaan se ”kasin ja ysin-tyttö” sekä koulukiusattu aina ala-asteelta kiusatusta hyljeksittyyn yläasteelaiseen ja lukiolaiseen.

Vaikka olinkin koulukiusattu pidemmän aikaa, selvisin siitä vähin vaurioin, kiitos hyvän kaveripiirin koulun ulkopuolella.

Akuutista stressireaktiosta kaikki alkoi

Vuonna 2019 kohtasin sellaisia asioita, jotka traumatisoivat minut pahoin. Yritin jaksaa töissä, sillä olin luonteeltani tunnollinen suorittaja, mutta kolme kuukautta sinniteltyäni huomasin itselläni uupumisoireita ja marssin työterveyteen. Uupumisen sijaan ensimmäiseksi diagnoosiksi tuli akuutti stressireaktio. Lisää tuosta tapahtumasta voit lukea postauksestani Traumatisoitunut nainen tässä, terve. Pikkuisen erilaisia kuulumisia.

Minun onnekseni työterveys otti kopin tarvittavalla vakavuudella ja sain tuekseni upean työterveyslääkärin, jonka avulla ja työnantajan helpottavilla toimilla jaksoin töissä täysipainoisesti ilman sairauslomaa. Minä en koskaan vuosien aikana ollut masentunut, vaan kaikki vuosien aikaiset traumaattiset tapahtumat olivat vaan liikaa ja kärsinkin siten mm. posttraumaattisista oireista.

Kelaterapian hakeminen

Sain työterveyden kautta tietyn määrän psykoterapiaa, mutta tilanteessani se ei todellakaan riittänyt. Työterveyslääkärini ohjasi minut psykiatrille, jonka luona kävin kahdesti ja tuo psykiatri antoi sen jälkeen oman lääkärinlausuntonsa (B) Kelan tukemaa kuntoutuspsykoterapiaa varten. Kela myöntää tuen vuodeksi kerrallaan ja Kelan tukemaa psykoterapiaa voi saada enintään 3 vuotta. Vuodessa käyntejä korvataan enintään 80 kertaa ja kaikkiaan enintään 200 kertaa.

Minulla kävi hyvä tuuri, kun sain suosituksia muutamista Kelaterapeuteista, joista yhdelle laitoinkin viestiä. Kyllähän se tuntui hämmentävälle rakentaa pienoinen ”työhakemus” terapeutille. Sovin hänen kanssaan pari tutustumiskäyntiä, mutta pidin terapeuttia sopivana ja päädyin hänen valitsemiseensa heti ensimmäisen kerran jälkeen.

Hain tukea kuntoutusterapiaan jo ennen varsinaisen terapian aloitusta, sillä parista ensimmäisestä tutustumiskäynnistä ei Kela korvannut mitään. Noiden käyntien hinnaksi tuli 90 euroa/kerta ja sen jälkeen, kun Kela alkoi korvata terapiaa, tuli yhden käyntikerran hinnaksi 32,40 euroa. Terapiassa kävin yleisimmin kerran viikossa vähennettynä loma-ajat.

Kelaterapian ensimmäinen vuosi: Itkua ja paljon töitä

Terapeuttini varoitti minua, että minun täytyi terapian aikana varautua rankkoihinkin hetkiin ja kysymyksiin sekä tehdä työtä paranemiseni eteen. Sen verran rikki kuitenkin olin, että mikään ei saanut minua perääntymään terapiasta. Koin yksinkertaisesti olevani niin pohjalla, että jotain oli tehtävä ettei minusta olisi tullut työkyvytön.

Terapian ensimmäiset kuukaudet, kenties melkein vuosikin, meni tilanteeni vakauttamiseen. Olin surullinen, toivoton, järkyttynyt, lamaantunut ja äärettömän vihainenkin tapahtuneille asioille. Tunnollinen suorittaja-Kirsi yritti pärjätä kaikkien tunteiden keskellä ja soimasi itseään jatkuvasti, koska ei jaksanut kaiken sonnan keskellä. Traumat pitivät minut hälytystilassa aamusta iltaan ja öisinkin, joten minun selviytymiskeino kaikkeen oli kiukku ja suorittaminen aamusta iltaan.

Minulla ei ollut koskaan vaikeaa keskustella terapeuttini kanssa. Pystyin kuvailemaan tuntojani aina ja pikkuhiljaa aloin hahmottamaan sen, että minun oli vaikea antaa muiden ottaa osaa ongelmien ratkaisemiseen tai hoitamiseen.

Seison leukaani myöten vellovassa meressä ja mieheni seisoo siinä vieressäni. Minä pidän hukkuvasta X:stä (nimi) kiinni yhdellä kädellä ja yritän estää häntä hukkumasta, kun samalla yritän toisella kädellä lyödä koko ajan pois naamaani päin läiskivää isoa rantapalloa (työpaikka).

-Minä terapian alkuaikoina vuonna 2021

Tuollaisilla sanoilla kuvailin elämääni alkuaikoina. Minun ongelmani alun alkaen oli todellakin se, että halusin pitää yksinäni oman elämäni ohjakset kassassa, pelastaa minulle rakkaat ihmiseni ja siksi en antanut itselleni armoa saatikka organisoinut ”maailmanpelastustehtäviä” muille. Mieheni osallistui todella paljon perhettämme kohtaavan trauman vakauttamiseen, hoiti kotia jne., mutta minä selviytymiskeinoni, suorittamisen, takia en asiaa nähnyt. Elin tehtäväkuplassani ja kärsin todella paljon. Elämäni oli yhtä yhden naisen Amazing Racea, jossa suoritin tehtäviä aamusta iltaan ja yölläkin.

Lähellä terapiavuoden loppumista jouduin hakemaan työterveydestä jälleen lääkärinlausunto B:n ja tekemään hakemuksen kuntoutusterapian jatkolle. Mukaan liitin myös terapeutin terapiapalautteen. Myönteinen päätös tuli kuudessa viikossa Kelalta.

Kelaterapian toinen vuosi: Tilanteiden tunnistaminen ja toiminnan korjaaminen

Pikkuhiljaa terapian edetessä aloin tunnistamaan helpommin haitallisia ja minua kuluttavia toimintatapoja. Terapeutin ohjeilla ja itseäni kuuntelemalla osasin ajoittain jopa muuttaa toimintatapaani. Vaikka oloni oli edelleen hajanainen ja ahdistunut ”elämästä”, terapeuttini jaksoi kannustaa. Hyviä ja onnistuneita hetkiä tulisi aina vaan enemmän ja ne tulisivat muuttamaan oloani paremmaksi.

Kakkosvuonna osasinkin jo sanoa minua kuormittaville tehtäville/asioille ”Ei” ja osasin välillä jopa ottaa tarvittavia taukoja. Aloin kokemaan oloani paremmaksi, mitä pidemmälle terapia jatkui. Töitä oli silti paljon tehtävänä tässä pääkopassa.

Kelaterapian toisen vuoden alkaessa loppumaan, hain jälleen työterveyslääkäriltäni puoltavan B-lausunnon Kelaterapian kolmannelle vuodelle. Mukaan liitin terapeuttini terapiapalautteen.

Kelaterapian kolmas vuosi: Vastoinkäymisiä ja voittajafiilis

Pian kolmannen vuoden alettua menetin minulle rakkaan isäpuoleni ja toistamiseen leskeksi jäänyt äitini traumatisoitui pahoin. En avaa asiaa enempää, mutta jouduin tilanteeseen, jossa minun oli venyttävä todella paljon yksityiselämässä, koska en voinut millään delegoida asiaan liittyviä tapahtumia ja toimia muille. Romahdinkin tilanteesta niin pahasti, että lääkäri määräsi minut sairauslomalle. Lisää tuosta tapahtumasta voit lukea postauksestani F 43.9 Määrittämätön reaktio vaikeaan stressiin.

Työnantajani on ollut upea koko ajan. Vuosien aikana olen saanut ymmärrystä ja työtehtävissäni toivottua apua hankalina hetkinä. Olen myös itse oppinut antamaan muillekin vastuuta niissä asioissa, joissa olen aiemmin halunnut itse pitää langat käsissäni. Olen ymmärtänyt, että minä itse olen tehnyt elämästäni stressaavaa, jolloin jaksaminenkin on ollut koetuksella.

En avaa tulevaisuutta enempää tässä vaiheessa, mutta tulee varmuudella vielä päivä, jolloin joudun todella stressaavien muutosten ja suuren surun eteen, kun minulle läheinen äitini kuolee. Kyseistä tilannetta on tietyistä syitä voi todellakaan välttää, mutta entinen Kirsi olisi jo tässä vaiheessa kiivennyt seinille, valmistellut itseään pahimpaan ja menettänyt yöunensa.

Nyt suhtaudun kaikkeen luottavaisesti ja ajoittain jopa rauhallisesti. Otan ilon mieleni pienistä onnistumisista ja osaan katkaista ne hetket, jolloin olen lähdössä haitallisille kierroksille. Kaikki onnistumiset näiden kolmen vuoden aikana ovat vahvistaneet minua niin paljon, että koen elämän paljon kirkkaampana kuin koskaan näiden 4 – 5 vuoden aikana.

Seisomme kaikki rannalla ja katselemme merelle. Aurinko lämmittää kasvoja ja rantapallo kelluu meressä, se ei ole edes vierelläni hietikolla.

– Minä huhtikuussa 2024, CORE-OM 3.5

Kehtaan väittää koko sydämestäni: kokemus Kelan tukemasta yksilöterapiasta on sataprosenttisesti positiivinen. Mieltäni rauhoittaakseni olen kuitenkin varannut terapeutilleni ”tarkistusajan” joulukuulle 2024. Jos ja kun elämä heittää, niin voin aina pyytää aikaisempaa aikaa. On luottavainen olo, kun ei tarvitse ihan kokonaan jäädä mielenterveydellisen avun ulkopuolelle.

Lisätietoja Kelan kuntoutuspsykoterapian hakemisesta voit lukea Kelan omilta sivuilta täällä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.