*Mainos We Love Cruises*
Tein mieheni kanssa Etelä-Amerikan ja Etelämantereen risteilyn Azamara Cruisesin laivalla. Kyseisellä risteilyllä ei päässyt kävelemään Etelämantereen jäätiköillä, mutta silti pääsimme ihastelemaan jäätiköitä läheltä ja näkemään mm. valaita ja pingviinejä. Millainen kokemus Etelämantereen risteily Azamaralla oli ja paljonko risteily maksoi?
Etelämantereen risteilyjä on erilaisia
Moni haaveilee varmasti sellaisesta ”kerran elämässä” -risteilystä Etelämantereelle ja monesti ensimmäisenä ko. risteilyä hakiessa tarjolle tulee kalliit tutkimusmatkaristeilyt esimerkiksi Hurtigrutenilla tai Silversea-varustamolla. Kyseisillä risteilyillä pääsee halutessaan kävelemään maihin Etelämantereella, mutta risteilyn hintakin lähtee sellaisesta n. 7.000 eurosta/henkilö ilman lentoja.
Huomattavasti edullisemmin Etelämanteretta pääsee ihailemaan isommilla laivoilla, (esim. Celebrity Cruises ja Azamara Cruises), jolloin matkustaja ei pääse Etelämantereella maihin. Hintaero tutkimusmatkaristeilyihin on useita tuhansia, joten mekin valitsimme säästösyistä ”isomman laivan” risteilyn, jonka aikana emme päässeet maihin Etelämantereella.
Azamara Cruises, se astetta pienempi ja parempi
Me nautimme mieheni kanssa henkilökohtaisesta palvelusta, arvostamme kiireettömyyttä, rauhaa ja hyvää ruokaa, emmekä nauti ryysiksestä taikka jonottamisesta. Edellä mainituista syistä katselin Azamara Cruisesin risteilyjä sillä silmällä, koska boutique-tasoisen Azamaran laivat olivat sopivan kokoisia verrattuna esimerkiksi Celebrity Cruisesin Etelämantereelle seilaaviin laivoihin.
Azamara Cruisesin laivat ottavat sisäänsä enintään sellaiset 700 matkustajaa, kun esimerkiksi Celebrity Equinoxin matkustajamäärä on enintään 2.852 matkustajaa.
Azamaran Questin pienemmän koon huomasi tosiaan jo Buenos Airesin satamassa, josta laivamme lähti risteilylle. Samasta risteilyterminaalista lähti samaan aikaan kolmen laivan matkustajat, ja meidän max 700 matkustajan laivan lisäksi satamassa oli MSC Musica (matkustajia max n. 3.000) ja Norwegian Star (matkustajia max 2.348).
Voitte arvata, että ruuhka satamassa oli melkoinen. Siinä missä muiden laivayhtiöiden matkustajat seisoivat pitkissä jonoissa, me Azamaran matkustajat pääsimme kävelemään suoraan niin bussiin, lähtöselvitykseen kuin omaan passintarkastukseenkin. En voinut olla huomaamatta sitä, että useampi jonoissa seisova ihminen katsoi meidän Azamaralaisten perään kenties hieman kadehtien.
Laivalle astuessamme meidät ohjattiin saman tiet teatteriin, jossa katsoimme pakollisen turvallisuusvideon nauttien samalla lasillisesta kuohuvaa. Sen jälkeen omimmekin vapaita aloittamaan loman.
Etelämantereen risteilyn reitti
Reittimme oli seuraava: Buenos Aires → Montevideo → kolme meripäivää → Falklandinsaaret → meripäivä → Etelämantere kolme päivää → meripäivä → Ushuaia → kaksi meripäivää → Puerto Madryn → kaksi meripäivää → Buenos Aires. Meripäivä pitkien matkojen takia oli siis yhteensä 12 mukaan lukien Etelämantereella seilaukset. Luulisi matkustajien kyllästyvän meripäivien määrään varsinkin ns. pienellä laivalla, mutta päivät sujuivat hyvinkin nopeasti. Laivalla oli erilaisia aktiviteetteja aamusta iltaan sekä mm. kahdesta kolmeen luentoa päivässä.
Olisimme voineet mieheni kanssa varata retket itsenäisesti ja kenties olisimme saaneet ne edullisemmin, mutta halusimme stressittömän loman aloituksen ja loman, joten varasimme retket laivayhtiön kautta Montevideoon, Falklandinsaarille sekä Ushuaiaan.
Montevideo
Lähdöstä seuraavana aamuna laiva saapui Montevideoon, jossa laiva viipyi aina iltakymmeneen. Teimme päiväretken Colonia del Sacramentoon ihailemaan vanhaakaupunkia, joka on nimetty Unescon maailmanperintökohteeksi.
Samaisena iltana oli vielä Azamaran oma juhlailta AzAmazing Evening, jolloin meidät matkustajat vietiin maihin erityiseen juhlaan ja tuo juhla oli meille maksuton. Pääsimme nauttimaan karnivaaliesityksestä 1856 rakennetussa teatterissa, joka oli varattu vain meille Azamaran matkustajille. Eikä siinä ollut kaikki. Kun palasimme takaisin laivalle, niin sisälle menoa jonottaessa sopraano lauloi oopperaa laivan kannelta meille ja laiva oli juhlavalaistuksessa. Kyllä se sai hymyn huulille niin mieheltäni kuin minulta.
Port Stanley, Falklandinsaaret
Pingviinit, voi että me nautimme niiden näkemisestä ja olihan ne söpöjä. Falklandinsaarilla me teimme retken tuuliselle Bertha’s Beach -rannalle, jossa elelee iso valkokulmapingviinien kolonna. Kyseinen ranta kuuluu RAMSAR-luetteloon ja olisin mielelläni viettänyt enemmänkin aikaa alueella tutustuen sen luontoon. Tunti paikan päällä vierähti nopeaan.
Etelämantere, unohtumaton kokemus
Azamara Cruisesin laivoilla kuulutukset pyritään pitämään minimissä, joten kun kuulutettiin, oli kapteenilla tai jollain muulla oikeasti asiaa. Me saimme risteilyn aikana vinkkejä missä päin oli bongattavissa valaita, pingviinejä tai vaikkapa isoja jäävuoria ja olihan se melkoinen tunne kuulla, kun kapteeni kuulutti myrskyisän Draken salmen jälkeen meidän saapuneen Etelämantereen tienoille ja näkevämme vihdoin mannerta.
Aurinko helli lumisia kallioita, kova tuuli pieksi kasvoja, mutta lämpötila huiteli kahdessa plusasteessa ja se leveä hymy, joka kaikkien matkustajien naamoilla näytti olevan kertoi kaiken olennaisen. Onni oli käsinkosketeltavissa. Ensimmäinen päivä ja ilta Etelämantereella meni maisemia ihaillessa, syöden sekä aluksen viihteestä nauttien.
Täytyy kyllä kehua, ettei risteily olisi ollut niin ikimuistoinen, mikäli kapteenimme olisi ollut toisenlainen. Azamara Questin norjalainen kapteeni Johannes Tysse oli juuri oikea mies paikallaan, sillä hän tuntui nauttivan työstään ja matkustajien kanssa olemisesta paljon. Johannes osasi puhua täydellistä amerikanenglantia, mikä mahdollisti verbaalisen kommunikoinnin ja herralta löytyikin melkoiset huumorinlahjat kuulutuksiin. Johannes tuntui myös nauttivan Etelämantereella seilaamisesta siihen malliin, että järjesti meidän matkustajien selkien takana pienoisen yllätyksen. Parin viikon ajan hän oli viestitellyt Etelämantereen chileläisen tutkimusaseman miehistön kanssa ja sopinut heidän tulemisestaan laivalle ”kylään”, jos satutaan olemaan kulmilla (Paradise Bay) sopivaan aikaan.
Toisena aamuna heräsimme kauniiseen ja ikimuistoiseen päivään Etelämantereella. Laiva saapui Paradise Bay-nimiseen lahteen, jossa ihailimme pingviinejä ja komeita lumihuippuja. Samalla kuulimme infoa edessämme näkyvästä tutkimusasemasta ja pian tutkimusasemalta alkoikin lähestyä kumivene täynnä ihmisiä. Koko tutkimusaseman 14-henkinen miehistö tuli laivallemme viettämään varmastikin ikimuistoista päivää seilaten laivan mukana pitkin Etelämannerta. Pari tutkimusaseman miehistöstä myös tuli aluksen teatteriin kertomaan meille elämästään tutkimusasemalla.
Kolmas päivä Etelämantereella meni hujauksessa ja sitten alkoikin matka Draken salmen yli kohti Ushuaiaa.
Ushuaia
Ushuaia on se The Satama, josta tutkimusmatkaristeilijät yleisimmin lähtevät. Niin vaan oli satamassa meidän lisäksi viisi muuta pienempää alusta, joiden matkustajat varmasti olivat maksaneet risteilystään enemmän kuin me.
Ushuaiassa suuntasimme Tierra del Fuegon kansallispuistoon ensin hieman vaeltelemaan ja oppimaan luonnosta, jonka jälkeen pääsimme nelivetomaasturin kyytiin hieman katsomaan muitakin alueita puistossa. Retki päättyi viiniin ja tapaksiin hiihtokeskuksessa, josta löytyi myös huskytarha. Kiertelimme vielä hieman aikaa Ushuaian keskustassa ennen palaamista laivalle, mutta shoppailut jäi tekemättä.
Lähtö Ushuaiasta oli upea. Seilasimme vuorten keskellä ja vastaan ui milloin valasparvia, pingviineitä kuin delfiinejäkin. Aluksen keulassa sijaitsevassa näköalabaarissa (Living Room) me vietimmekin aikaa kuunnellen livemusiikkia ja maisemia sekä valaita ihastellen.
Puerto Madryn ei säväyttänyt
Liekö ollut hieman reissuväsymystä jo, kun saavuimme Puerto Madryniin risteilypäivänä nro 15. Kaiken lisäksi oli sunnuntai, joten kaikki kaupat oli kiinni keskustassa. Koska laivayhtiön retket olisivat olleet pingviinipainotteisia, päädyimme kävelemään rantabulevardilla ja palasimme laivalle pikaisesti nauttimaan olostamme siellä.
Millainen kokemus Etelämantereen risteily Azamaralla oli?
Tuon 18 päivän pituisen risteilyn aikana saimme ensiluokkaista palvelua, sillä matkustajia laivalla oli 476 ja henkilökuntaa muutaman henkilön alle 400. Nimemme, naamamme ja mieltymyksemme tunnettiin, mutta parasta oli se aito ystävällisyys, mitä henkilökunnalta sai. Noiden 18 päivän aikana nautimme valtavasti ”pienen” laivan rauhallisesta ja kodinomaisesta tunnelmasta, lyhyistä välimatkoista, musiikkiviihteestä ja maittavasta ruoasta.
Vaikka meripäiviä oli risteilymme aikana yhteensä 12 mukaan lukien Etelämantereella seilaukset, ei aika laivalla käynyt todellakaan pitkäksi. Aamusta lähtien laivalla oli tarjolla erilaisia aktiviteetteja, leikkimielisiä kilpailuja, käsityöhetkiä, maalauskursseja, eri aiheisia luentoja ja musiikkiviihdettä useammassa paikassa. Kun tuohon lisättiin maittava ruoka laivan ravintoloissa, huomasimme olevamme kiireisiä jokaisena päivänä, koska osa musiikkiohjelmistosta oli ”pakko kuulla” -tasoa.
Sen verran ihastuttiin jälleen Azamara Cruisesin laivojen kokoon, palvelutasoon ja hinta-laatusuhteeseen, että kaksi Azamaralla tähän mennessä tehtyä risteilyä ei todellakaan jää viimeisimmiksemme. Jos todellakin haet leppoisaa, kodikasta tunnelmaa, hyvää ruokaa ja erinomaista palvelua ilman tarvetta pönöttää, etkä nauti ihmispaljoudesta ja jonottamisesta, katselepas Azamaran risteilyjä sillä silmällä. Joskus kohdalle voi myös osua melkoisia tarjouksia.
Paljonko Etelämantereen risteily Azamaralla maksoi?
Bongasin Azamara Cruisesin omilta sivuilta tarjouksen risteilystämme, jossa risteily sisähytissä veroineen ja palvelumaksuineen olisi maksanut 1.495 euroa/hlö. Minuahan ei sisähyttiin saa sitten millään, joten parvekehytin hinta oli 2.801 euroa/hlö (Guarantee Club Veranda) ja sen me halusimmekin varata. Koska We Love Cruisesin hinnoittelu on sama, kuin varatessa varustamon omien sivujen kautta, käännyin hyväksi havaitsemani We Love Cruisesin puoleen risteilyvarauksen kanssa.
Muutama viikko ennen risteilyä Azamara Cruises lähetti viestin mahdollisuudesta osallistua upgrade-huutokauppaan, jossa voisimme tarjota haluamamme summan ylemmästä hyttiluokasta. Me tarjosimme mm. Club Veranda Plus-hytistä ja sen me myös saimme. Club Veranda Plus-hytistä me maksoimme 105 euroa/hlö enemmän kuin Club Veranda Guarantee-hytistä. Tuolla upgradella me saimme lisäetuina mm. kaksi erikoisravintolaillallista kahdelle (arvo yhteensä 199,60 USD), 120 minuuttia nettiä/hlö, kaksi maksutonta pesulapalvelua, priorityliikkumiset ja litran pullon väkevää alkoholia hyttiin toimitettuna, mukaan lukien koko matkan ajan täytettävä minibaari alkoholittomilla juomilla.
Saimmeko rahoille vastinetta?
Emme päässeet Etelämantereella maihin jäätiköille kävelemään, mutta emme silti katuneet päivääkään valintaamme tehdä risteily, jolla sentään pääsimme näkemään Etelämantereen pohjoisimpia osia. Me pääsimme näkemään pingviinejä niin Falklandinsaarilla kuin merelläkin, näimme lukemattoman määrän valaita, merilintuja ja jäävuoria, eikä näkemättä jäänyt myöskään laivan vierellä pomppineita delfiinejä. Ehkä se ikimuistoisin hetki oli kuitenkin risteilyllämme se yö, jolloin seisoin mieheni kanssa parvekkeella ihailemassa kirkasta tähtitaivasta. Oli täysikuu ja kuutamo valaisi Etelämantereen lumisia huippuja. Siellä me ihailimme näkyä ja silloin se kuului ihan livenä: Valaan laulu.
Etelämantereen risteily ilman mantereelle pääsyä kannatti todellakin tehdä.
Mitä mieltä itse olet? Onko Etelämantereelle kävelemään pääseminen Etelämantereen risteilyn ehdoton vaatimus, vai voisitko harkita huomattavasti edullisempaa Etelämantereen risteilyä, jolla et pääse Etelämantereelle kävelemään?
Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.
Vastaa