No nih, tässä sitä nyt ollaan. Rantapallon lopettaessa blogialustansa oli aika siirtyä omille teille ja nyt sitten minäkin uskaltauduin ottamaan oman domainin. Blogin nimen vaihtoakin mietin, mutta Passionate Traveller -blogista minut tunnetaan, joten pitäydyin samassa nimessä.
Se jaskempi kesä
Minua pidempään seuranneet tietävät, että kesän alussa kipuilin hiukkasen tulevasta kesälomasta ja otinkin jo ”vattutonnilaskurin” käyttöön. Eipä tänä kesänäkään laukkukokoelma kasvanut Louis Vuittonin laukulla, sillä pääsin kuin pääsinkin ulkomaille. Reissusta huolimatta kesästä tuli ehkä jaskin ever, joten antakaas kun paan kertoen.
Nelisen viikkoa kesälomaa. Aloitin loman 6.7. ja kyseisenä iltana suuntasin mieheni kanssa Tukholmaan, jossa juhlimme hääpäiväämme 7.7. Elton Johnin konsertissa. Seuraavana päivänä suunnattiin takaisin Suomeen ja meillä oli tarkoitus lähteä alkuviikosta Poriin jazzeista nauttimaan, mutta mies tuli kipeäksi. Niinpä sitten oltiin kotona jumissa viikon verran, sillä ei me voitu viedä flunssaa Poriin tai äitini ja syöpää sairastavan varaisini luokse.
Kyllä alkoi siinä viikon kotona lojumisen jälkeen kasvaa tatti melkoisiin mittoihin tämän naisen otalla. Sen verran itkua tihrustin miehelle, että ruvettiin kattelemaan matkaa Lissaboniin. Varattiin Lissabonin kupeesta iso parvekkeellinen yhden makkarin sviitti, josta löytyi myös keittiö. Haaveena oli tutustua Lissabonin lähiympäristöön vuokra-autolla (mm. Sintra) ja iltaisin kokkailla mieluisaa ruokaa sekä nauttia merimaisemista sviittimme parvekkeella kera lasillisen viiniä.
Juu, ei. Ruvettiin sitten miettimään koko kuviota uusiks. Oltiin ihan oikeasti molemmat melko väsyneitä melkoisen rankoista kuukausista, joten haluttiin helpompi loma. Ei kauppakeikkoja, keittiörumbaa ja väkimassojen täyttämiä nähtävyyksiä. Kunnon lepoloma ja palveltavana olo alkoi kuulostamaan mukavammalta, joten suunnattiinkin turrejen Torremolinokseen ja siellä majoituttiin Meliá Costa del Sol -hotellissa. Pientä luksusta ja sitä paapomista me saatiin varaamalla The Level -tason huone, jolloin meillä oli käytössä loungen palvelut ja loungen yhteydessä oli The Level -asiakkaiden kattoterassi uima-altaalla ja porealtailla. Eipä tarvinnut paljoa eväänsä letkauttaa ja hyvä niin, sillä lennettiin Espanjaan pahimpaan helleaikaan jolloin lämpötilat huiteli +39 asteessa.
Some valehtelee, niin minäkin
No, eipä me sitten ehditty lemmenlomastamme nauttia, kun mutsi soitti Torreen saapumistamme seuraavana aamuna varaisin joutuneen sairaalaan ja iltasella tulikin tieto hänen menehtymisestään. Kyllä se otti koville ja väänsi itkuksi oikein kunnolla. Ei me sieltä Torremolinoksesta mitenkään päästy tuosta vaan äitiäni tukemaan siinä hädässä ja onneksi ensimmäiseksi yöksi äiti sai hoitohenkilöstön apua ja toisesta yöstä eteenpäin äidillä oli tukena pikkuveljeni perheineen. Äiti pyysi meitä jatkamaan lomaamme.
Omille lapsille emme voineet kertoa ”varaukin” kuolemasta. Toinen poika armeijassa, toinen yksin kotona. Somessa en voinut purkaa pahaa oloani, vaan näyttelin kaiken olevan hyvin, ettei lapset saisi asiaa somen puolelta tietää. Kuvien ja filmien takana vollotettiin välillä isostikin ja mies reppana yritti oman surunsa ja järkytyksen keskellä tukea tätä vaimoa minkä pystyi.
No, kotiin tultiin, pudotettiin pommi lapsille ja lähettiin kotiinpaluusta seuraavana aamuna ajelemaan Varkauteen. Loppuloma menikin surussa pyöriessä ja äitiä tukiessa. Varaisi jätti helvatanmoisen aukon ja nyt on meillä kaikilla uusi elämä opiskeltavana.
Siinäpä se meidän kesä sitten oli. Varaisi siunattiin haudan lepoon viikko loman loppumisesta ja vihdoin tuona päivänä, kaikkien sateisten ja kylmien päivien jälkeen, paistoi aurinko pilvien välistä ja oli jopa lämmin.
Mitä loppuvuosi tuo tullessaan?
Onhan tässä melko merellinen loppuvuosi. Syyskuussa olen liesussa joka viikonloppu, joista kolmena viikonloppuna laivalla ja yhtenä viikonloppuna lennetään Riikaan tapamaan Eurooppaan lomailemaan tullutta Aussikamu D:tä. Lokakuussa suuntaan viikoksi Müncheniin ja marraskuussa sitten risteillään viikon verran lämpimillä vesillä. Marraskuun alussa meikäläisellä tulee pyöreitä täyteen ja olen jo ilmoittanut miehelleni, etten halua tuolloin olla kotona. 1.11. osuu arkipäivälle, joten mitään suurta ei voi tehdä kun lomatkin on viikon risteilyn takia kortilla, mutta jotain yllätystä tuo mieheni on suunnittelemassa. Saas nähdä, mitä.
Kaikki edellä mainittu siis, jos mitään negatiivista ei tapahdu. Meidän molempien elossa olevat äidit ovat vanhoja ja äitini tuore, sureva leski. On tutkitusti todettu, että särkyneen sydämen oireyhtymä vaanii erityisesti naisia. Toivotaan, että äiti löytäisi kuitenkin vielä elämänilon.
Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.
Vastaa