Niin se vaan on että moni meidän Rantapallon ihanista bloggaajista tuikki vielä pilkkeenä isänsä silmäkulmassa kun tämä nainen asteli risteilylauttojen ovista sisään välillä aika tiiviiseenkin tahtiin. Mulle meri on ollut nimittäin aina suuri rakkaus ja laivat paljon muutakin kuin pelkkiä bilemestoja. Isot laivat ovat mun silmissä ihmeellisiä teknisiä laitoksia, joissa jokainen miehistön jäsen tekee arvokasta työtä pitäen huolta niin matkustajien turvallisuudesta kuin viihtyvyydestäkin. Niinpä tähän aluksi iso käsi kaikille merimiehille jotka tekee mahtavaa työtä.
Mä olen elämäni aikana nähnyt risteilybisneksen kasvun, laivojen muuttumisen peruslautoista sen aikaisiksi luksusristeilijöiksi, rajun kilpailun, hiljaisemmat hetket ja kaiken mitä vaan voi kepposesti yli kolmenkymmen vuoden aikana tapahtua. Hyttibileet tax-freestä hankitun vinkkupullon tai olutlavan turvin ovat muuttuneet vuosien saatossa rauhallisiin perhe/vain me aikuiset-matkoihin, joten laivoihin on tullut kiinnitettyä huomiota nykyisin paljon enemmän. Täytyy myöntää että laivojen nuhjuisuus, bileiden jättämät jäljet sun muut ovat pitäneet huolen siitä ettei mun suosikki Hel-Sto-välin varausnappulaa ole kovin usein vuodessa enää paineltu. Jos ja kun varaus tehdään, ei me tosta reitistä makseta täyttä hintaa vaan käytetään mm. etukuponkeja ja lahjakortteja. TallinkSiljalta tulleen joululahjakortin turvin tulikin sitten soitettua Club One-linjalle ja nyt Helsinki-Tukholma risteilyä odotellaan pikkasen isommalla mielenkiinnolla. Silja Serenaden sisäpuolta nimittäin tuunataan uuteen uskoon tammi-helmikuussa 2014 ja meikäläinen perheineen käy katsastamassa laivan puolestaan maaliskuun alussa.
Helsinki-Tukholma-reitti ei varmaankaan ole ollut pitkilleen varustamoiden tuottoisin, sillä polttoainekulut rasittavat eivätkä vanhat ja nuhjaantuneet laivat vaan enää vedä matkustajia joka päivälle. Siitä on kyllä glamour kaukana kun astelee lekalla hakattuun hyttiin ja painaa päänsä muhkuraiseen tyynyyn, porukka örveltää baareissa ja henkilökuntakin on ajoittain pikkasen hymytöntä. On siis jo aikakin tehdä jotain muutoksia Helsingistä lähteville laivoille sillä minä kaipaan kunnon asiakaspalvelua ja jotain ihan muuta kuin peruslauttameininkiä. Se, onnistuuko Silja Line muuttamaan palveluaan ja laivaansa tarpeeksi jää myöhemmin nähtäväksi. Olen kyllä valmis maksamaan matkastani ja laivojen palveluista kunnolla jos homma toimii. Enkä ole takuuvarmasti ainoa joka ajattelee näin, sillä mun suosikki Viking Grace on jo alle vuodessa näyttänyt että erilaiselle konseptille on tarvetta.
Näihin näkymiin ei vaan kyllästy.
Niin juu, ja jos asiakaspalvelusta puhutaan niin iso kiitos Club One-puhelinlinjalla miestäni palvelleelle Nea H:lle. Hänen aurinkoinen palveluasenteensa sai miellyttävän fiiliksen koko varaushetkestä.