Voicen The Risteily ja Scandinavian Hunks-ilmiön ihmettelyä

Heips, risteily tuli ja meni mutta keskityin sen jälkeen olemaan lasten ja appivanhempien kanssa joten pääsin kunnolla vasta nyt koneelle. Enpä minä tuosta Voicen bileristeilystä paljoa ymmärtänyt kun en nykyään kuuntele aktiivisesti radiokanavia, joten kaikki juontajat sun muut oli kyllä täysin tuntemattomia minulle. Keskityimme risteilyllä enemmänkin miehen kanssa yhdessäolemiseen ja nautimme siitä, ettei meillä ollut oikeastaan mitään aikataulua.

Tallink Siljan pisteillä + rahalla tarjous Voicen The Risteilylle oli ihan oiva, sillä saimme A Premium hytin pienillä pisteillä ja 30 eurolla. Eihän hytti isoimmasta päästä ollut (pyhät hyssykät kun vessa oli pieni) mutta kyllä se tuollaiseen vuorokauden romanttiseen getawayhin oli ihan näppärä hytti.

Ja hölmö minä unohdin kenkäni kuvaan. Hyttiin päästessä on vain aina pakko riisua aina kengät ja heittää sliparit jalkaan.

Sen verran mies oli innostunut juhlistamaan harvinaista kahdenkeskistä hetkeä että oli tilannut ennalta hyttiin samppanjaa. Tottakai tämä nainen oli heti myyty miehen ideasta, mutta pientä valittamisen sanaa meiltä molemmilta kuitenkin löytyi. Parahin Tallink Silja, samppanjacoolerissanne olisi voinut olla hiukkasen enemmän jäitä. Tähänkö tässä saastökampanjassanne on tultu?

Jos oli jäissä säästetty niin oli kyllä myös sängyssä. Järkyttävän kova patja ja ohut lituska tyyny jota sai väännellä niskan alle monta kertaa yön aikana. Ymmärrän että tarkoituksena olisi varmaankin pitää porukka ulkona hytistä tuhlaamassa, mutta pääsääntöisesti otaksun parisänkyä halavien ihmisten viettävän sängyssä keskimääräistä enemmän aikaa. A Premiumista ylöspäin hyteissä saisi tai jopa pitäisi olla astetta paremmat sängyt ja petivaatteet.

Vaikka pieniä valitettavia asioita alkuhetkistä oli, nautimme suunnattomasti miehen kanssa siitä kun saimme kellahtaa sänkyyn ja rauhoittua hiukkasen rankan työpäivän jälkeen, nauttia samppanjaa ja ihailla lähtöä hytin ikkunasta. Oli hienoa ettei ollut painetta lähteä Manhattan Piano Bariin nauttimaan pullollisesta samppanjaa, joskin pianomusiikki olisi ollut se meidän juttu. Nuo hetket hytissä oli oikeastaan hyvin nautinnollisia, sillä päädyimme jälleen keskustelemaan kaikesta maan ja taivaan väliltä ja siinä vierähti tovi jos toinenkin.Paremmin meidän hytin ikkunasta muuten näki lähdön kuin Manhattan Piano Barista.

Miellyttävien hyttihetkien jälkeen olikin aika lähteä liikkelle katsomaan illan ohjelmaaa. Janna ei ihan vielä saanut juhlakansaa liikkeelle, mutta toisin kävi Scandinavian Hunksien kanssa. Hiukkasenhan tuo minun mieheni ihmetteli suurta tarvettani mennä katsomaan kyseisiä herroja, mutta käsi sydämellä vakuutan teille rakkaat lukijat, etten mennyt katsomaan heitä sen tavallisen (?) syyn takia vaan tutkimusmielessä.

Scandinavian Hunksit ei ole todellakaan minun juttuni. Minä en ole koskaan ymmärtänyt tätä kulttuuria jossa vähäpukeiset naiset ja miehet pomppivat lavalla tehden jotain epämääräisiä tanssikuvioita eri tahtiin ja katsojat mylvivät ja kuolaavat tuon näyn perään. Minun oli kerrassaan pakko nähdä tuo näky ja testata kolahtaisiko herrojen esitys sittenkin minuun.

Tiedättekekös mitä? Missään ei tuntunut sitten yhtään. Herrojen esityksen sijaan päädyinkin seuraamaan ihmisiä ja ihmettelemään kirjaimellisesti suu auki sitä menoa: hirveä kansanhysteria muutaman paidattoman miehen takia! Minulle tuo fanien sielunmaisema ei aiennut sitten yhtään, joten jos teissä lukijoissa on joku sellainen joka voisi avata minulle Hunks-fanittamisen syvinnät salat niin olisin todella kiitollinen. Vastaukseksi minulle ei riitä se, että ”kun ne on niin hyvännäköisiä ja tanssii niin seksikkäästi”, vaan kiitollisna otan vastaan tarkemman sielunmaailmaselosteen. Pakkohan siinä on olla jotain muuta syvällistä tuon hurmion takana, onhan?

Pikkuisen aikaa tuo leukani jumitti sen jälkeen kun olin tovin paidattomien herrojen tanssia suu auki tuijottanut mutta Jukka Poika piti huolen siitä että istuin suu vakavana ja katselin moista esitystä. Ehkä minä hieman hytkyin jonkun biisin tahdissa mutta käsi sydämellä totean taas, että moinen musiikkilaji kolahtaa peremmin Karibian maisemissa ja muulla kuin suomen kielellä laulettuna. Tärkeintä oli kuitenkin tunnelma, sillä se oli edelleen katossa Hunksien lämmitettyä menoa ensin.

Ilta oli ihan ok ja biletimmekin aina valomerkkiin saakka ja kömmimme hyttiin melko väsyneinä.

Olisihan sitä ollut kivaa jos olisi saanut nukkua aamunsa rauhassa. Joskus aamun aikaisina tunteina tuli kuulutus aamupalalle, myöhemmin kuulutus siitä että laivasta pääsee ulos ja sitten siivooja koputtikin oveen ja avasi sen. Sitä minä kyllä ihmettelen ettei missään ollut lappua jolla voisi moisen siivoupalvelun kieltää taikka nimenomaan erikseen pyytää sitä. Kyllähän nuo herätykset hieman harmitti kun olimme toivoneet pitkiä aamu-unia miehen kanssa. Siinä siis syy sille myös ettemme olleet ottaneet aamiaisia ollenkaan vaan rahtasimme luumme väsyneinä lounaalle Gourmet Baltic Queeniin.Ruokarauhamme oli taattu, sillä olimme ainoat asiaakkaat koko ravintolassa. Iloksemme ravintolassa oli uusi menu joka vaikutti paremmalta kuin edellinen. Odotimme mielenkiinnolla annoksia mutta hieman valjuhkoksi tuo ateriaelämyksemme jäi. Me emme ole mitään ravintolakriitikoita miehen kanssa joten ei tässä voi syvää analyysia eväksistämme antaa. Joskus vain tuntuu siltä ettei asiat mene kohilleen tai annokset hivele makuhermoja ja nyt kävi niin. Annosten nimistä/sisällöstä en osaa tarkemmin sanoa, sillä uusi menu ei ole päivittynyt näköjään vielä nettiin. Kuvia annoksista kuitenkin, olkaatte hyvät.

Nom nom. 

Mitäpä sitten tykkäsin risteilystä ja laivasta? Enpä minä saanut The Risteilystä paljoa irti joten sama se onko kyseessä ns. normaali lähtö vai ei. Laiva oli siistissä kunnossa ja pidin joistain sisustusratkaisuista ja materiaalien värityksistä. Palvelu oli oma lukunsa taas. Hymytön ”Ei ole” ja ”Ei tule” tuli liian helposti tilanteissa joissa itse olisin asiakaspalvelijana toiminut toisin, varsinkin kun kyse oli asioista joihin olisi löytynyt yllättävän helposti toinen ratkaisu. Sen verran palvelu nyppi että kun sain illalla hymyn yhdeltä asiakaspalvelijalta, oli minun pakko kiittää häntä hymystä vielä erikseen. Mies sai hyvää palvelua pubissa, hänen vakitilauksensa muistettiin heti seuraavalla kerralla ja tulipa pubissakin puolinainen hymy. Gourmet Baltic Queenin palvelu oli hyvää, hymyjäkin irtosi mutta me olimme tosiaan ainoat asiakkaat koko ravintolassa ja aikaa palvelemiseemme oli yllin kyllin.

Olen tyytyväinen siitä että Baltic Queen vaihdettiin elämää nähneen Silja Europan tilalle mutta katsellaan missä vaiheessa bilettäjät saavat miellyttävän laivan rupuisempaan kuntoon. Harmi sinänsä ettei laivoja kohdella kunnioittavalla tavalla, sillä aika rumaa jälkeä tuntui joissain hyteissä olevan kun lähdimme laivasta ulos.

Rakastavaisille suosittelen pikkuista arjen luksusta ottamalla vähintään A Premium-hytin ja tilaamalla jotain pientä kivaa odottamaan hyttiin. Tällä hetkellä voimassa olevan hinnaston mukaan kuohuviini lähtee 19,90 eurolla ja kuvissa vilahtaneen samppanjan (Champagne Canard-Duchene Cuvée Léonie) saa 39 eurolla. Alkoholittomia tuotteita ja muutakin kivaa löytyy myös, joten kannattaa katsastaa tuo ennakkotilauslista johon voi tutustua Tallink Siljan sivuilla hyttien kohdalla.