Öh.
Eihän kaikki taaskaan mennyt niinkun Strömssössä eilispäivänä joten päädyttiin miehen kanssa lievästi myöhässä ja tuskanhikisinä Strindbergin ovista sisään. Palvelu oli erinomaista ja ruoka hyvää, mutta palailen siihen paremmalla ajalla. Sen vaan sanon että Bollinger on nannaa. Pulloon ei nyt ihan kannattanut haaskata rahaa, mutta kyllä lasillinen oli pakko maistaa.
Here’s to us!
Teatteriesitys Hotel Paradiso ei ollut nyt ihan niin hyvä kun oletin, Santeri Kinnunen hoiti roolinsa ihan hyvin mutta Risto Kaskilahtea olisin halunnut nähdä enemmän. Shown varasti kuitenkin vieressäni istunut mieshenkilö, joka nukkui antaumuksella kuorsaten ajoittain ihan mukavasti ja saaden lippurahoilleen varmasti vastinetta.
”Ok” seats.
Sen verran ryydytti teatterin jälkeen että julkiset oli poissuljettu vaihtoehto. Napattiin taksi himaan, katottiin ryytyneenä leffaa ja ilotulitukset. Tais olla miehen kanssa pikkasen univelkaa sillä me herättiin tänään puol kahen maissa ja ryytymys on vieläkin aikamoinen. Meitä ei naurata yhtään se, että kämppää pitäs raivata miehen kanssa huomista varten kun isovanhemmat tuo lapset takas. Matkalaukut on levällään portaiden juurella sillä niitä ei edes kannata pakata kaappeihin vielä, pyykkivuori on järkyttävä ja itse asiassa kaikki on ainakin mun silmissä järkyttävää. Tän siitä saa kun kotona ei paljoo oo keretty oleskelemaan.
Helvatan rankka paluu siis arkeen kaiken kivan jälkeen joten vedän suklaata ja muita herkkuja tähän ”kämppä on sekasin”-vatutukseen. Jos vieraita ei tulis niin antasin kaiken olla, really.
-K