Tossa noi meidän perheen viralliset viikonpäivänimitykset mutta voisin lisätä tohon omat epäviralliset viikonpäivät toimintatiistai ja koomakeskiviikko. Maanantai on niin hyödytön että se ei ansaitse edes nimeä.
Mä avaudun näistä viikonpäivistä nyt, koska mä istun keittiössä vetelemässä aamupalaa aikaan joka ei ole todellakaan mun valveillaoloaika. Viikonloppuna mä olen ottanut yleensä takaisin arkena kertyneen univelan joten aamukasin/-ysin heräämiset on mulle totaalinen mahdottomuus viikonloppusin. Tähän aukikirjoittamattoman kirosanan turvin mä totean, että stressi on saanut mut semmoseen olotilaan että mä heräilin molempina aamuina kasin jälkeen pää täynnä ”täytyy tehdä vielä se ja se”-ajatuksia.
Tää ei ole enää normaalia. Perjantaina mä jouduin jo painumaan esimieheni luokse ja ilmoittamaan, etten mä vaan enää voi tehdä yhtä asiaa duunissa koska aika loppuu ennen lomaa. Mä olen edelleen hoitanut periaatteessa melkein kolmen ihmisen hommia joten öh sanon minä. Ihanasti siihen suhtauduttiin, homma on delegoitu jo muualle mutta kauhulla mä odotan mitä maanantai tuo silti tullessaan. Kait sitä on vaan yritettävä rauhottua ja yritettävä nukkua mahdollisimman paljon ens yönä jotta jaksaa jäsennellä aivokoppaansa huomenna duunissa. Ehkä ne kaameet paprupinot vaan näyttää niin kamalille siellä huoneessa eikä tilanne olekaan niin paha, se selviää sitten huomenna.
Jos tästä weekendistä pitää hakee jotain positiivista niin lapset on motivoituneita viikonpäivänimiin. Leffalauantai tosiaan kolahti niihin ja siivoussunnuntaina ne todellakin siivoo, koska ”siivouslauantai ei vaan rimmaa”. Kiva iloita tässä vielä, sillä kattellaan mikä motivaatio niillä sitten oikeasti on kun pitää tarttua siihen jeesusteipillä teipatun imurin varteen. Mä olen saanut pakattua oman matkalaukkuni 90 % kuntoon ja lasten vaatteet on jo jäsennelty valmiiks. Pyykkikone pyörii aamusta iltaan ja kuivuttuaan osa vaatteista pystytään siirtämään myös matkalaukkuun. Homma on siis bueno-vaiheessa, sillä yleensä me ollaan miehen kaa pakattu otsasuoni pinkeenä matkaa edeltävänä iltana. Siinä ei ole paljoo naurattanut kun laukkua suljetaan yhen-kahen aikaa yöllä ja herätys on neljän tunnin päästä.
Niin että kyllä sitä vanhakin alkaa oppia. Pakkaa ajoissa. Ainakin yhden kerran.
Mielenrauhaa. I need that.