Minä myönnän ihan suoraan ettei minua ole siunattu teknisellä ymmärryksellä toisin kuin monia muita. Taikka sitten koen vain tietyt tietoteknisen asiat aivan liian hankalina etten uskalla yrittää kokeilla niitä. Mitä muuta siinäkään voisi kuin, no, hävittää vaikka kokonaisen tiedoston taikka blogin taivaan tuuliin. Ehkä.
Olen elänyt jo sillä aikakaudella kun televisiosta piti vaihtaa kanavat ihan kävelemällä television luokse ja painaa nappia. Mainostelevision ohjelmat pyörivät Ylen kanavilla vain tiettyinä aikoina ja voi sitä onnea kun Maikkarin tunnus lävähti televisioruutuun. Siinä sitä sitten katseltiin Pätkistä sun muita ohjelmia ja nautittiin niin helposta elämästä. Eipä sen aikaisten televisioiden korjauskaan kovin vaikeaa ollut. Erään kerran isi korjasi tulitikulla kanavanvaihtopaneelin kun olin pikkutyttönä paukauttanut suutuspäissäni kyseisen paneelin sisään. Ja kun televisiosta hävisi kuva, naputteli isi isolla ruuvimeisselillä television sisuksia ja sai kun saikin kuvan näkyviin. Niin helppoa, mutta tuskin se ihan turvallista oli.
Kultaista 70-luvun loppupuolta…
Puhelinkin oli vanha kiekkopuhelin, joka pirisi ”ruuhka-aikoina” ahkeraan koska katsastuskonttorilla oli lähes identtinen puhelinnumero. Ja auta armias kun jossain vaiheessa tuli mahdollisuus valita jonkinlainen operaattoritunnus puhelinnumeron eteen soitettaessa kaukopuheluita Suomessa. Tottahan toki meidän perheessä käytettiin sitä suurinumeroisinta operaattoritunnusta, minkä lisäksi sekä kaukopuhelun tunnus että puhelinnumero olivat suurinumeroisia. Useimmiten unohdinkin jo puolivälissä mitä numeroa minun piti seuraavaksi pyörittääkään, kiitos hitaasti palaavan valintakiekon.
Paljon on ajat muuttuneet sitten oman lapsuuden ja nuoruuden. Nykyajan jutut ovat helpottaneet elämää paljonkin, mutta tällaiselle tekniikan supertumpelolle nousee tuskanhiki otsalle. Miten minä saan hallittua kaiken? Mitä järkeä on liittää tilejä toisiinsa, antaa kännykkänumeroita sinne ja tuonne jotta minulle voitaisiin vaikkapa lähettää hälytys jos joku yrittää tunkeutua Google-tililleni. Toisaalta en nykyään välttämättä pääse edes itse omalle tililleni, sillä hieman poikkeavammassa paikassa tehty sisäänkirjautumisyritys saatetaan katkaista Googlen toimesta. Itse saimme kokea tuon karvaasti Australiassa, kun Gmail ei uskonut meidän olevan toisella puolella maapalloa ja lukitsi tilin vaatien meitä tunnistautumaan. Tunnistautuminen tosin olisi tapahtunut koodilla, joka lähetettäisiin ennalta määritettyyn puhelinnumeroon. Siihen puhelinnumeroon, joka löytyi kännykästä joka oli unohtunut Suomeen. Sanotaanko vain näin että tuona iltana kirosimme mieheni kanssa nykyajan syvimpään koloon, sillä nykypäivänä ei näytä pärjäävään ilman nettiä ja sähköpostia.
Jottei tässä kaiveltaisi vanhoja ja parjattaisi liikaa nykyaikaa, on minulla ilonkin aihetta. Tämä pieni ihminen voi kuulkaas olla hyvin iloinen siitä, että pelastun pikkuhiljaa Nokian N8-puhelimen aiheuttamasta eristäytyneisyydestäni koskien mm. Instagramia. Ahkeran matkustelun takia kännykän ostaminen olisi tuntunut tässä vaiheessa tilin saldossa liian pahasti, joten hankin TeleFinlandilta oivan 24 kuukauden kytkypaketin: Samsung Galaxy S4 Mini sekä paketti 100 (100 min puhetta, 100 kpl tekstiviestiä ja 1 M netti) yhteishintaan 20 eur/kk. Nyt vain odotellaan kiltisti numerosiirtoa sillä nykyinen sim-korttini ei käy uuteen puhelimeen. Sain työkavereilta ohjeen leikata nykyisen kortin pienemmäksi taikka käydä leikkauttamassa sen, mutta minun tuurillani ei kortista kelpoa kappaletta moisen toimenpiteen jälkeen tulisi…
Pari viikkoa ihmiset ja sitten lähtee. Olkoon jokapäiväinen elämäni nähtävillä somessa…