Moikka!
Nyt on nautittu Pori Jazzeista täysin siemauksin koleasta kelistä huolimatta. Mulla oli huono tuuri vaatevalintojeni kanssa, sillä mä unohdin takin ja sukat himaan. Jotenkin mä vaan selvisin hengissä moisesta koettelemuksesta, eikä niskatkaan jäykistynyt tuulisessa kelissä.
Jätettiin lapset hellään hoivaan torstai-iltana kun lähettiin sinne mun kammoksumalle J. Karjalaisen keikalle. Pikkasen hölmösti tuli lähettyä Otava Factorylle, koska mä en ollut ottanut tilasta ennakkoon selvää. Siellä mä sitten seisoskelin kylmässä illassa ulkona helekutanmoisen korkeilla korkkarisandaaleilla, lyhythihaisella paidalla ja ohuella villatakilla eikä sisätiloista ollut tietoakaan. Ennen J.Karjalaista esiintynyt Dalindeo sai kuitenkin fiilarit siihen malliin kattoon, ettei meikäläinen kovin paljoa kylmyyttä tuntenutkaan. Erinomainen bändi ja takuuvarmasti mennään kattelemaan niitä toistekin.
J. Karjalainen ei ollut ihan niin paha kun olin pelännyt. Tulihan sieltä se mun kaikkein eniten inhoamani ”Väinö”-biisikin, mutta musiikki oli onneksi niin kovalla ettei lauluääni tullut niin isona ja pureutunut meikäläisen aivokoppaan. Loppujen lopuks mä päädyin heiluttelemaan pikkusesti itteäni musiikin tahtiin ja kattelemaan bändin jäseniä. Kitaransoittaja näytti muutaman lipittämäni tuopin jälkeen joltain amerikkalaiselta rokkistaralta, J.Karjalaisella oli isot kengät ja karvanen rintakehä, rumpujen soittaja tykkäs ilmiselvästi kirahveista, basistin farkku-look oli kopsattu suoraan Matti Nykäseltä ja vaikka kosketinsoittaja oli tilannut kaks oluttuoppia soittovehkeensä viereen, ei se niistä juonut yhtään. Sinä ne möllötti stagella lämpenemässä, mitä hyvän juoman haaskausta.
Erinomaisen illan jälkeen pikkusen unta pompulaan ja eikun aamulla brunssille pikkurilli pystyssä.
Sen jälkeen alkoikin vapaampi viikonlopun ohjelma. Se sisälsi ihania hetkiä perheen ja rakkaiden ihmisten kera, sekä sopivasti musiikkia ja herkkuja.
Pikku vinkkinä muuten että Ravintola Panimon terassilta vapautuu mukavasti paikkoja illalla kun Otava Factoryllä alkaa maksullinen konsertti.
Ja Ravintola Panimon oma Mufloni-olut on ihan hyvää…
Lauantai-iltana me sitten grillailtiinkin ja vietettiin mieluisia hetkiä koko porukan voimin. Lasten mentyä nukkumaan ilta jatkui aikuisten kera perinteisesti korttipelin ja hauskojen turinoiden kera. Aika sissejä oltiin kun pelattiin ulkona katoksen alla pienen lampun turvin, mutta siinä jos missä oli tunnelmaa. Kyllä Pori Jazzit on se meidän perheen juttu!