Hupsista heijaa, tämä nainen heräsi vähän aikaa sitten tunnin päikkäreiltä. Jotenkin tuo risteileminen taisi ottaa voimille, sillä olin nukahtanut sohvalle istualtaalteen. Koska kyseessä oli perheristeily, ei väsymys johtunut niinkään villistä yöelämästä, mutta hyttisijaintimme oli hieman haasteellinen. Rauha käytävillä oli taattu, mutta vanhoilla (ja miksei uusillakin) laivoilla tärinä aluksen perässä voi olla niin suurta, että herkkäunisimmat saattavat häiriintyä tärinästä. Niin minäkin, joten yö meni melkoisen katkonaisesti.
Silja Symphonyn uudistukset sai tämän naisen hyväksynnän ja onkin hienoa, että Silja Serenaden pienoisista virheistä on otettu opiksi. Voinkin sanoa ihan hyvällä omallatunnolla, että Silja Symphonyn Siljaland on paras, mitä Itämeren risteilylautoilla on tarjolla, joten jos joku perheellinen arpoo Silja Serenaden ja Silja Symphonyn välillä, suosittelen varaamaan matkan Silja Symphonylle. Palaan noihin uudistuksiin myöhemmässä postauksessa, joten kannattaa seurata tulevia postauksiani tarkemmalla silmällä.
Meidän matka oli levollista nautintoa täynnä, sillä päätimme melkoisen tuttuun tapaan jäädä oleskelemaan laivalle Tukholman päässä. Saimme nauttia rauhallisesta laivasta ja möllöttää Summer Loungen säkkituoleilla ihan keskenämme, eikä Siljalandissakaan ollut pahemmin vilinää ja vilskettä. Alla vielä muutama kännykuva reissultamme, sillä jätin tällä kertaa järjestelmäkameran kotiin.
Oi nom nom nom! Ostimme ateriapaketit koko perheelle ja säästimme siinä jonkin verran rahaa. Söimme ekana iltana buffetissa ja tietty sitä tuli syötyä aivan liikaa. Ryysikset olivat aivan valtavat ja turistit poukkoilivat minne sattuu, joten luovutin ja päätin pitäytyä hakemassa ruokaani vain tietyiltä alueilta. Se oli virhe, joka kostautui, sillä eksyin Taco-alueelle vasta jälkiruoan jälkeen. Pakkohan sitä oli käydä hakemassa vielä muheva taco-annos, jonka jälkeen suuhun oli saatava vielä pikkuinen jälkimakea. Että näin… Loppuilta menikin voivotellessa tuhtia olotilaa.
Woohoo, tukka lähtee ja tekarit lentää, eikä silmätkään pysy auki, mutta ulkokansi on nautinto!
Kröhöm, minen kyllä osaa poseerata selfiehin. Lienee paras pysyä kameran takana. Mutta yhden asian minä vain sanon tähän selfie-asiaan liittyen. Belfiet. Ihan oikeasti. Onko pakko?
Jahas. Olin päättänyt nauttia kasvissushia lounaaksi Tukholman päässä, mutta tein suuren virheen. En katsellut tarkemmin risteilyohjelmaa, joten en ollut tietoinen sushikeittiön aukioloajoista. Kasvissushi jäikin vain haaveiluasteelle, sillä susheja olisi saanut seuraavan kerran vasta tuntia ennen ruokailuamme Tavolàtassa.
Laatuaikaa Siljalandissa….
Laatuaikaa oman kullan kanssa….
Hyvää ruokaa Tavolàtassa…
Ja kerrassaan erinomainen asiakaspalvelija samaisessa ruokaravintolassa. Se, miksi ”Poop” ilmestyi syliini kesken ruokailun, on ihan oma juttunsa, mutta Tavolàtan tarjoilija teki ateriointihetkestämme erittäin miellyttävän. Lisää tuostakin asiakaspalvelijasta toisessa postauksessa, sillä hän ansaitsee erityiskehut perheeltämme.
Nautinnollista sunnuntaita!