Ei olis voinut aikoinaan todellakaan kuvitella että vessajonosta alkanut ystävyys vois heittää meikäläisen toiselle puolelle maailmaa ja saada mut rakastumaan toiseen maahan, mutta niin vaan kävi. Kamu oli kosiskellut meitä jo pidemmän aikaa kyläilemään luokseen, joten ekan kerran me suunnattiin Sydneyyn maalis-hutikuussa 2010. Jotain 23 tuntia sinne siirtymiseen meni, mutta se järkyttävä ryytymys katos sen siliän tien kun nenän edessä avautui tämmöset näkymät kaverin isolta terassiparvekkeelta.
Siellä me möllötettiin melkeinpä kukkulan kuninkaina ja saatiin kuulla yöllä melkoisia metsän ääniä, erityisesti mieleen jäi ikkunan alla ateriaansa mussuttanut vompatti. Niin juu ja se helekutan iso hämähäkki joka katteli mua sillä silmällä muutaman metrin päässä ulko-ovesta joka effen aamu.
Se vajaa viikko oli kyllä aivan mahtava. Kiertelyä, eri rantoihin tutustumista, haiden ruokkimista Sydney Aquariumisssa ja visiitti katsomaan Taronga Zoon pientä ihmettä Pathi Harn-elefanttia. Lisäks me koettiin Earth Hour-pimennys Sydney Towerin ravintolassa illallista syöden ja syötiin muutenkin napa ruskaen, sillä kamu opiskeli ruoanlaittoa puolikkaaksi ammatikseen.
Nom nom nom
Tokalla kerralla me päädyttiinkin ottamaan vuosi 2012 vastaan Sydneyssä koko perheen voimin. Kaveripiiri kasvoi toisella latvialaisella perheellä, joka otti meidän perheen avosylin vastaan ja tarjos meille kamun kanssa runsaan uudenvuoden aaton illallisen naapuriasunnossa. Yhdeksän päivää me suhattiin lähitienoota ristiin ja rastiin, ja hankittiin elinikäisiä muistoja. Tästä alkakoon pikkuhiljaa Aussikuvien sarja, kunhan mä saan ne johonkin järjestykseen. Please be patient.