Seisoskelin tuossa eilen aamulla bussipyskillä kahden muun naisen kanssa katoksen alla suojassa sateelta. Hienosti tasaisin välimatkoin toisistamme, yksi nainen vasemmassa kulmassa, toinen tasan keskellä ja minä oikeassa kulmassa. Jokainen bussipysäkin katoksen tunteva ihminen tietää varmasti, että tilaa muillekin ihmisille katoksen alla olisi. Seurasinpa siinä pysäkillä ollessani nuorta herrasmiestä, joka tuli seisomaan viiden metrin päähän pysäkistä. Sateenvarjoa ei ollut ja päällä vain ohut cellegehuppari, mutta suojaisan katoksen sijaan hän päätti jäädä kastumaan sinne viiden metrin päähän. Se ei muuten ollut ensimmäinen kerta kun huomasin moisen tapahtuman, sillä aiemminkin eri mieshenkilö oli valinnut muutaman katoksen alla seisoskelijan sijaan rankassa sateessa seisomisen ilman sateenvarjoa, vain farkkutakki päällään. Miksi kummassa? Rupesin taasen pohtimaan tätä ihmisenä elämistä, suomalaisuuttakin. D:n visiitti Australiasta tutustumaan eurooppalaiseen ja suomalaiseenkin maailmanmenoon oli silmiä avartava kokemus meillekin miehen kanssa. Suomalaisuus on oman henkilökohtaisen tilan arvostamista ja pitämistä, toisen asioihin sekaantumatta jättämistä, hiljaisuutta, eräänlaista maan matona olemista. Oikeasti?
Olisinhan minä voinut sieltä suojaisan katoksen alta huutaa sille kastuvalle nuorelle herralle että ”tule tänne vain, me teemme tilaa”, mutta valitsinkin hiljaisuuden ja päätin seurata missä vaiheessa kyseinen henkilö tuntee olonsa sen verran märäksi että päättäisi siirtyä katoksen alle suojaan. Olisiko hän sittenkin tullut katokseen mikäli olisin tehnyt hänelle tilaa siirtymällä lähemmäksi keskellä seisovaa naista? Mutta tuo nainen olisi varmaan pitänyt minua tunkeilijana, joten valitsin seisomisen omalla paikallani. Niin myös muuten nuori herra, ja kastui takuuvarmasti.
Alppireissuni tänä kesänä avasi tosiaan silmiäni kummasti. Paikalliset (?) ihmiset olivat hyvin avuliaita ja auttoivat hymyillen ulkomaalaisia ja toisiaan. Olin ällikältä lyötynä kun eräs tuntematon tarjosi minulle sateenvarjoaan sateen sattuessa, toinen puolestaan keskeytti oman kotimatkansa ja lähti viemään meitä junalla oikealle asemalle sekä osti tarvitsemamme liput automaatilta. Ei varmasti Suomessa, sillä täällä pidetään vain huoli omista asioista, viimeiseenkin saakka?
Olin erään Citymarketin parkkipaikalla useampi vuosi sitten ja kiinnitin huomion erääseen tapahtumaan. Kaksi vanhusta, invaliditunnuksella olleessa autossa olivat parkkeeraamassa invaparkkiin tarkoituksenaan mennä kauppaan. Siitä heidän edestään kurvasi samaiselle paikalle autolla pari miestä, joilla ei ollut liikkumiskyvyssä sitten yhtään mitään vikaa. Vanhus erehtyi pyytämään kyseistä paikkaa itselleen ja siitähän se soppa syntyi. Ääni kohosi liikkuvilta Suomen kansalaisilta ja kun vanhus edelleen vetosi inva-tunnukseensa miehet hermostuivat totaalisesti. Siinä oli tappelu jo niin lähellä että kun toinen miehistä tarttui vanhusta rinnuksista kiinni ja rupesi ravistelemaan soitin hätäkeskukseen ja annoin tiedot. Olin tutkinut tilannetta tarkkaan, pohtinut poliisien tarvetta ja tuo heikompaan ihmiseen tarttuminen oli se viimeinen niitti. Huusin sopivan välimatkan päästä että olin yhteydessä hätäkeskukseen ja onko tarvetta poliisille, johon miehet reagoivat ja rupesivat irrottautumaan tilanteesta. Tarvetta poliiseille ei ollut vanhuksenkaan mielestä, joten tilanne ratkesi. Mutta mitä tekivät muut ihmiset? Eivät mitään. Katselivat vaan, mutta sehän on nyt niin tyypillistä tänä päivänä. Tuolloin ei vielä ollut älykännyköitä joten tilanteesta on turha hakea videokuvaa Youtubesta. Nykyäänhän tilanne olisi toinen.
Minä ymmärrän tilanteet, joihin on turha mennä väliin. Jotkut hermostuvat suunnattomasti jo siitä että heiltä pyydetään jotakin. Tappeluun ei yleisimmin kannata mennä väliin mutta edes sopivan välimatkan päästä huutaminen, vaikkapa juksaaminen siitä että on yhteydessä hätäkeskukseen voi rauhoittaa jonkin tilanteen. Olisikin viisasta pitää sitä kännykkää enemmänkin korvalla tuossa tilanteessa kuin filmata sitä jossa jotain pidetään nyrkkeilysäkkinä. Olen vaivainen 158 cm:n pituinen 43 kiloinen rääpäle, ja tähän päivään mennessä selvinnyt hengissä kaikista kiperistä tilanteista joten ei se tilanteisiin puuttuminen ihan oikeasti vaikeaa ole.
Kun nyt kerran pääsin tähän valittamiseen ja julkisiakin kulkuneuvoja hiukkasen sivusin niin yhden asian vielä haluaisin suomalaisista mainita. Sana ”anteeksi” taitaapi olla yksi hankalin sana rakkaassa kielessämme. Tässä aikojen saatossa olen saanut useita kertoja jonkun henkilön laukusta päin näköä, rinnuksiani taikka olkapäitäni kun ihmiset viskovat reppujaan olalle täydessä kulkuneuvossa. Olen ehkä väärässä taikka superherkkä ihminen, kun ainakin itse kehtaan väittää tuntevani sen jos laukkuni osuu johonkin. Välttelen laukkuni viskomista taikka ylimääräistä heiluttelua tilanteissa jossa on paljon ihmisiä, mutta pyydän kohteliaasti anteeksi jos osun kaikesta huolimatta tavalla tai toisella johonkin ihmiseen. Minun täytyykin olla varmaan hullu kun pyytelen anteeksi, sillä voin lyödä vetoa että 80 % suomalaista ei moista sanaa ilmoille heittele edellä mainitussa tilanteessa. Lisää muuten näitä julkisen kulkuneuvon ihanuuksista iän ikuisesta postauksestani ”Lähijunassa on tunnelmaa”.
Ugh, olen puhunut. Hiukkasen keventääkseni tunnelmaa sätittyäni meitä suomalaisia laittelen tähän linkin Janos Valmusen ”Bussipysäkillä”-videoon joka sopii mukavasti aiheeseen. Linkki tuossa, klik vaan http://www.youtube.com/watch?v=ojNbhGVwomw. Vieläkään en ole oppinut saamaan itse videon alkukuvaa näkyviin.
Niin juu, ja kun minua nyt vieläkin pohdituttaa tuo sateessa seisominen niin haluaisin esittää muutaman kysymyksen teille puolityhjää katosta vältteleville sateessa seisojille.
* Miksi?
* Onko se läpimärkänä sateessa seisominen ihan oikeasti kivempaa kuin meidän suojassa olevien ihmisten kanssa seisominen?
Comments
4 vastausta artikkeliin “Oi meitä ihmisiä (suomalaisia?)”
Sanopa muuta! Oi maamme Suomi!
Oi maamme Suomi tosiaan. Meinasin tosiaan avautua yhdestä sun toisestakin asiasta mutta rajasin jutun juuren nyt tähän. Eiköhän sitä tule puhistua täällä toistekin 😉 Meissä on paljon hyvää, myönnän sen, mutta valitettavasti välillä jotkin asiat vain voisivat olla toisin. Sama tilanne liene kuitenkin kaikkialla, unelmavaltiota ja -kansaa tuskin on olemassa.
Suomi on ollut ennen hyvinkin yhteisöllinen maa joissa toisista on välitetty ja väärinkäytöksiin puututtu. Yhteisöllisyys on kuitenkin tuhottu, hyvinvointivaltio kun pitää kaikesta huolen. Kyllä suomalainen välittää, mutta hän pelkää.
Suomalainen jätetään yksin pahoihin tilanteisiin, koska muut pelkäävät. Suomessa vähemmän komea tai vanha mies ei uskalla olla naiselle kohtelias, koska nainen saattaa haukkua miehen, että yritti naista iskeä.
Tuo on tosiaan jännä juttu, hyvinvointivaltio pitää kaikista huolen ja toisaalta oletetaankin että kaikista pidetään huolta. Siksi esim. osa vanhemmista olettaa että päiväkoti ja koulu hoitavat kasvatuksen, eivätkä vanhemmat sitten itse viitsi tehdä omaa osaansa Pahoihin tilanteisiin ei tosiaan pelon takia mennä, en minäkään, mutta jotain sentään voi tehdä. Tuo kohteliasuus-juttu on taas minulle hieman outo juttu. Ei tulisi mieleenikään haukkua miestä iskuyrityksestä jos mies olisi vain kohtelias. Ulkonäöllä/iällä ei ole yhtään väliä, käytöstavoilla kyllä. Komea/kaunis ihminenkin voi olla ruma jos luonne on vähemmän mukava.