Norjan vuonoristeily: Kajakkimelontaa Geirangerinvuonossa

Viimeinen satamamme Royal Caribbeanin Norjan vuonoristeilyllä oli Geiranger. Geiranger on kävijämäärältään Norjan toiseksi vilkkain risteilysatama, enkä kyllä ihmettele yhtään. Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva Geirangerinvuono on vain niin majesteettinen, että ainakin me jaksoimme hämmästellä miehen kanssa pitkät tovit näkymiä hyttimme parvekkeelta.

Olimme varanneet laivayhtiön kautta noin 90 euron arvoisen kajakkiretken. Siirryimme pikkubussilla parin kilometrin päässä sijaitsevalle camping-alueelle, jossa meitä odotti pari opasta. Meidät perhehdytettiin kajakkimelonnan saloihin, annettiin varusteet ja hiphei, eikun veteen.

Näettekös nuo laiturilla tönöttävät kajakit? Kolme niistä kuului oppaille ja yksi sille pariskunnalle, joka meni ensimmäisenä veteen. Kenetpäs valittiinkaan ensimmäiseksi pariskunnaksi? Jep, meidät. Ei siinä muuta, mutta miehen ja minun kokoero pituudessa sekä painossa on huomattava. Mies istui perässä, meikäläinen 43 kilonsa kanssa edessä ja sinne veteen meidät tökättiin perä edellä. Pikkuinen paniikkikiekaus taisi Geirangerinvuonossa kaikua, sillä minua ei innostanut tehdä sukellusta hyvin kylmään veteen. Kummasti kajakki kuitenkin pysyi pinnalla, vaikka kuuleman mukaan yleensä pari ihmistä joutuu veden varaan jokaisella retkellä.

Kajakkimelonta ei mitään kuivinta harrastusta ollut ainakaan meidän retkiryhmällemme, sillä lähes kaikilla oli yksi sun toinen raaja märkänä suojista huolimatta. Minäkin, kylmää vettä inhoava nainen, nautin märästä olotilasta ja innostus piti lämpimänä. Laivalle palasimme naama messingillä ja laivan lähtiessä nautimme kuohuviiniä ja hedelmiä parvekkeellamme.

Kippis vaan teille, Seitsemän sisarta! Laivan keulasta olisi tietysti ollut paremmat näkymät, sillä Seitsemän sisarta -vesiputouksen vastapäätä sijaitsi Kosijan vesiputous. Kosija yritti kovasti saada sisarista vaimoa itselleen, mutta ratkesi juomaan kun sisaret eivät lämmenneet Kosijan liehittelyille. Siksi Kosijan vesiputous näyttää pullolle.

Parasta koko Geirangerinvuonossa seilaamisessa oli kuitenkin Serenade of The Seasin kapteenin kuulutus (tai nauhoitus), joka kuului vesiputousten lähettyvillä. Kapteeni kertoi tarinaa sisaruksista ja epäonnisesta kosijasta, töötäten kunnioittavasti laivan torvella kun laiva lipui hiljalleen vesiputousten ohi.

Viimeinen satamamme oli koko vuonoristeilyn huipentuma. Nautimme reissustamme paljon, vaikkakin olisimme nähneet mielellämme vielä enemmänkin vuonoja. Royal Caribbeanin palvelu oli erinomaista, laiva juuri sopivan kokoinen ja hyttimmekin olimme osanneet varata oikealta puolelta laivaa. Mistä sitä tietää, vaikka palaisinkin uudestaan Norjaan, seilaisin pohjoisempiakin vuonoja, fiilistelisin maisemia.

Maailma on kaunis paikka.