Niin, mitäs nyt kuuluukaan? Sviittipuhinaa

Huoh. Tiedättekö sen tunteen kun sinulle annetaan jotain kivaa kouraan ja sitten otetaan samantien pois? Oli se sitten lempikirjasi, herkkukaramelli, maailman ihanin käsilaukku, taikka se juuri oikea, upea vaate? Meillä oli eilen miehen kanssa tuo tilanne, eikä nyt kyllä naurata.

Bongasimme aivan ultimaattisen tarjouksen yhdestä viikon mittaisesta risteilystä, sellaisen, että emme voineet muuta kuin todeta että siihen oli tartuttava. Lapsiperheenä hyteille on tiettyjä rajoituksia, joten olimme hyvin hämillämme että nenän eteen tupsahti meille sopiva hytti. Lähestyimme meille tuttua risteilykonsulttia muutaman lisäkysymyksen takia, mutta kun haimme haluamaamme hyttiä koneelta uudelleen, oli se hävinnyt sieltä kuin, tiedätte kyllä mikä, Saharaan. Rupesimme siinä sitten metsästämään toista samanlaista hyttiä, mutta ei ollut. Katsoimme toista sopivaa lähtöä, jossa oli ollut hyttejä vapaana vajaa 10 minuuttia aiemmin, eipä ollut vapaata sielläkään. Tyhjensimme välimuistin, vaihdoimme läppäriä, yritimme varata toisen sivuston kautta, kysellä eräältä keskustelupalstalta vinkkejä. Ei mitään! Sinne meni, että vihelsi ja meillä alkoi kasvaa pienoinen ketutus miehen kanssa. Silmissämme oli ollut sviittejä hyvin halpaan hintaan, uskomattomin eduin ja siitä silmiemme edestä ne sviitit myöskin vietiin. Tähän väliin huomautus, että kyseisen laivan parvekehytit olivat pienen kokonsa takia perheellemme nou nou. Olisimme tarvinneet vähintään mini-sviitin, mihin ei olisi tullut samaan malliin kaupanpäällisiä. Hinta olisi ollut kuitenkin lähestulkoon sama himoitsemamme sviitin kanssa, joten mini-sviittejä ei kannattanut, eikä kannata harkitakkaan.

Tilanteesta närkästyneenä vaihdoimme varustamohakua ja lähdimme hakemaan risteilyä sopivalle välille. Toinen varustamoista huusi isoa hintaa lapsista nostaen matkan hinnan melkoisen korkeaksi ja kolmannen varustamon pelkkä parvekehytti maksoi saman verran, kuin mitä sviittimme kaikilla herkuilla olisi maksanut alkuperäisellä varustamolla. Sanomattakin selvää, että hylkäsimme vaihtoehtovarustamot hinnan takia samantien, vaikka olisikin ollut kiva testata muita varustamoja. Lopetimme netissä roikkumisen aamuyöllä yhden maissa ja marssimme miehen kanssa superpettyneinä petiin. Eipä sitä uni tuollaisen adrenaliinipiikin (jee, nyt varataan risteily – kääk, eikä varatakaan) jälkeen tullutkaan, joten vajaan neljän tunnin yöunista on tämän naisen yö tehty.

Kyllä meikäläiselle olisi keulanäkymät kelvannut….

Meidän toiveena on nyt se, ettei joku ihminen vahvista sviittiään varustamolle ja sviitti vapautuu uuteen hakuun muutaman päivän sisällä. Epätoivoista nettiplarailua siis tiedossa muutaman päivän, mutta onneksi olen ostanut itselleni mielenleputtajaista. Tällaisesta kuplamuovin paukuttelijasta ja paperinkulmaan piirtelijästä alkoi nimittäin eilen tuntua siltä, että netissä pelattavat Bubble Shooterit sun muut eivät lievitä stressiä taikka rauhoita aivoja. Menin sitten ostamaan aikuisten värityskirjan ja värikynät. Ensimmäinen kuva on jo väritetty ja täytyy myöntää, että jäin koukkuun eilisiltana, koska kuva oli vain pakko saada valmiiksi. Kyllä sitä tuntui nollaavan kaikki työpäivän asiat sun muut, kun pisti värittäen pikkuruisia muotoja.

Olisi varmaan tarvinnut ottaa värityskirja esille viime yönä.