Oli suorastaan ihanaa astella rauhalliseen Maxim à la carteen lounaalle kun muualla laivassa matkustajat alkoivat olla jälleen juhlatunnelmissa. Meidät otettiin ravintolan ovella hyvin iloisesti vastaan ja ohjattiin ikkunapöytään, josta oli miellyttävä ihailla aluksen lähtöä ja merimaisemia aterioinnin aikana.
Mies päätti jättää alkuruoan kokonaan väliin, mutta itse tilasin alkuruoaksi keiton joka suorastaan huusi nimeäni.
Enkä pettynyt, sillä korvasienikeitto tryffelikreemillä oli todella herkullista. Sienen palasia keitossa oli kiitettävän paljon ja suolaakin juuri sopiva määrä, joten jäin tyytyväisin mielin odottelemaan pääruokaani.
Pääruokani ei sen sijaan kovin suuria tunteita aiheuttanut. ”Makujen sinfoniasta” ei voinut kyllä puhua yhtään, sillä paahdettu munakoiso marinoiduilla kirsikkatomaateilla ja belugalinsseillä á la Lyonnaise oli aika tasapaksuinen.
Mies tilasi itselleen päivän pääruoan, pippuripihvin, ja täytyy myöntää etten kehdannut edes ottaa kuvaa pippuripihvistä sillä annos näytti aika heikolle. Pihvi ja vihannekset oli aseteltu koko lautasella lilluvan ruskean kastikkeen päälle. Julmaa sanoa, mutta annos toikin kaukaisesti mieleen jokin aika sitten julkisuudessa kohistun vanhukselle tarkoitetun ateriapalvelun annoksen. Pihvin paistokin oli epäonnistunut, sillä miehen tilaama medium plus-pihvi oli läpikypsä.
Jälkiruoan mies päätti noutaa jälkiruokapöydästä jossa oli mielestämme aika vähän vaihtoehtoja. Ehkä vaihtoehtoja olisi ollut enemmän illalliskattauksessa, mutta eipä siitä ollut apua lounasaikaan. Melko suklaapainotteisen jälkiruokapöydän parasta antia olikin miehen mielestä juustot.
Itse valitsin menusta valkosuklaa-mustikkakakkupalasen kuivatun mustikan ja appelsiininkukkahunajan kera. Tomusokerin kyllästyttämä, muutoin melko mauton kakkupala ei minua oikein säväyttänyt, joten koko aterian suosikiksi nousi ehdottomasti makoisa korvasienikeitto.
Tuntuu hyvin pahalta sanoa ettei Silja Europan Maxim à la carte ollut ruokansa puolesta kovinkaan tasokas. Kaikesta paistoi että laiva on Tallinnan reitillä ja asiakaskunta siten ”tietynlaista”. Ruoka ei ole laivalla pääosassa vaan juoma, ja sen huomasi jo siitä että asiakkaille ehdotettiin hanakasti lounasaikaan alkudrinksuksi väkeviä paukkuja. Tuon kaiken keskellä tuntui jokseenkin lohduttavalle se, että meille ehdotettiin drinkkien sijasta lasillista kuohuvaa. Mutta jos ruoka oli huonoa, niin henkilökunta lievensi negatiivista arviointiani hieman, koska jokainen näkemäni ravintolan työntekijä oli palvelualtis ja hyvin ystävällinen. Silja Symphonystä poiketen lapsille oli vain oma menu eikä lasten noutopöytää, mutta tähän saattoi vaikuttaa myös risteilyn ajankohta.
Valitettavasti voin suositella ravintolaa vain niille, joille ruoka ei ole se kaikkein tärkein elämys. Miellyttävä ympäristö ja hyvä asiakaspalvelu on se Maximin ”juttu”, joten ravintola on hyvä vaihtoehto buffetin jonoille ja ryysikselle.