Kohtuuhintainen ravintola Innsbruckissa: Buzihütte

Buzihütte on ravintola, joka sai Hiltonin vastaanottovirkailijankin hymyilemään kun kyselimme sen sijaintia kartalla ennen lähtöämme D:n itävaltalaisen ystävän suosittelemaan ravintolaan. Olo tuntui jotenkin jännältä kun suunnistimme kapeita teitä keskustan ulkopuolella, mäen päällä olevaan pieneen opiskelijoiden suosimaan ravintolaan. Auton jätimme ystävän suosituksesta suuremmalle tielle mäen alle, ja talsimme päättäväisin mielin kohti Buzihütteä.

Hieman tasokkaampiin ravintoloihin tottuneena metsän siimeksestä nouseva talo sai minut hieman nielaisemaan, mutta päätin ottaa visiitin ravintolaan seikkailuna josta tulikin yksi Alppireissumme ikimuistoisimmista.

Pieni ja tunnelmallinen ravintola ei kalusteilla koreile, mutta erityisesti sisätiloista löytyi paljon pieniä yksityiskohtia jos vain jaksoi katsella ympärilleen. Ihmisiä alkoi olla jo sen verran, etten viitsinyt ottaa kovin paljoa terassilta tai ravintolasta kuvia sillä tuntui että kiinnitin huomiota kameran kanssa heiluessani. Kamera tuskin taisi olla ongelma, vaan me satuimme näyttämään niin ulkomaalaisilta turisteilta kun vain voi olla ja taisimme siten olla pienoinen poikkeus paikallisesssa ravintolassa.

Syy ravintolavisiittimme oli itävaltalaisen ystävän suosittelema annos ”Eiterbeule”, jonka resepti on salainen. Juustoa kyseisen paneroidun pihvin sisältä ainakin löytyi, mutta muutoin pihvi taisi jäädä syöjilleenkin arvoitukseksi.Alkusalaatti.

Eiterbeule.

Ja nanna huurteinen olut. Ottaen huomioon miten hölmö uusi alkoholilaki on, tulen pistämään näitä alkoholikuvia enemmän kuin mielellläni blogiini. Tämänkin kuvan olisin tosiaan voinut jättää laittamatta tänne, mutta käsi ylös/hihkaisu tänne jos jollekin tuli aivan mieletön himo lähteä tämän kuvan takia kauppaan/jääkaapille ja ruveta juomaan kaksin käsin alkoholipitoista nestettä.

Jos ja kun pääruoka-annokset olivat tuhteja ja suuren kokoisia, jatkettiin samalla linjalla myös jälkiruokien kanssa.

Ravintolan tunnelma on vapautunut ja se on edullisten hintojensa takia erityisesti opiskelijoiden suosiossa. Kovin hienohelmalle en ko. ravintolaa suosittele, sillä sisällä sai olla koira (ei ollut palvelukoira) ja tarjoilijakin pisti tupakaksi keittiön lähellä ravintolan sisätiloissa. Ruoka on perusruokaa, hyvin tuhtia ja täyttävää, mutta hinnan ja paikallisen tunnelman takia täällä kannattaa käydä. Koko ateriointi (2 x Eiterbeule, 1 x sienipasta, 3 x olut ja 2 x jälkiruoka) maksoi meille yhteensä sellaiset 60 euroa. Palvelu oli hyvää ja englannin kielellä pärjäsi kohtuuhyvin koska henkilökunta oli nuorta. Ravintolaan saakka on kyllä autotie, mutta se on sen verran jyrkkä ja kapoinen ettei se ole kaikkein parhain ajettava. Rankkasateen takia mies haki auton alhaalta päivällisen päätteeksi ja noukki meidät sokerista tehdyt neitoset ravintolasta, joten mies yhtyi näkemykseen tien ajettavuudesta. Tuossa äsken kyseltyäni mies ilmoitti että kesällä hän ajaisi ylös ravintolalle mutta talvella miettisi pari kertaa. Huonon omatunnon takia suosittelisin kuitenkin jättämään auton alas. Pieni reippailu ja kalorinkulus on vain hyvästä tuhdin aterian jälkeen ja ottakaa hyvät kengät matkaan.

Buzihütten saksankielisille sivuille pääset suoraan tästä.

Pikkuvinkki: Menkää ravintolaan tyhjällä vatsalla älkääkä tilatko jälkiruokaa ennen kuin olette syöneet pääruoan.

Mites on, onko joku jo käynyt Buzihüttessä, mitäs tykkäsit?