Hiukkasen surullisenahan minä viime päivien uutisia olen lukenut ilkeääkin ilkeämmän hurrikaani Irman tekosista. Muutamalla saarella olenkin risteilyilläni käynyt, joten luetut uutiset tuntuvat pahemmilta, kun saarista on omakohtaisia kokemuksia. Sitä ei kaikki lukijat taida kuitenkaan tietää, että yhdellä Karibian risteilyllämme laivamme joutui siirtymään hurrikaanin alta pois rauhallisemmille vesille.
”Altaan reunalla laivan orkesteri soittaa leppeitä Karibia-sävelmiä ja jäämurskadrinkit viilentävät aurinkokannella loikoilevia. Kaukana kavala maailma.”
Lauri lähteenmäki, Ilta-Sanomat 7.9.2017
Lauri Lähteenmäen syyllistävä (?) kommentti Ilta-Sanomissa risteilyvarustamoista ja niiden matkustajista toi mieleeni oman lokakuussa 2014 tehdyn risteilymme, jolloin hurrikaani Gonzalo vaikutti omaan laivareittiimme. Millaista se elämä sitten laivalla oli, kun meidän alkuperäisen reittimme saarilla taisteltiin samaan aikaan hengissäselviämisestä? Jotenkin osuvasti juuri tuolla risteilyllämme matkustimme hulppeassa The Haven -sviittiluokassa, jolloin meillä oli mahdollisuus paeta ”tavallisia matkustajia” omalle sviittimatkustajille tarkoitetulle alueelle ja laivayhtiö hemmotteli meitä kaikin tavoin viikon ajan.
Ai sitä mahtavaa tunnelmaa, kun lähdimme aurinkoisesta ja kuumasta Miamista seilaamaan kohti itäistä Karibiaa. Nautimme kuohuviiniä sviittimme isolla parvekkeella, eikä meitä huolestuttanut yhtään uutisissa mainittu Bermudaa uhkaava trooppinen myrsky Gonzalo. Muutama päivä menikin merimatkasta nauttien, mutta toisena yönä heräsin sängyssäni siihen, että alus tärisi voimakkaasti. Aamulla mies ihmetteli parvekkeellemme poikkeuksellisesti paistavaa aurinkoa, mutta vasta aamupalalla ymmärsimme aluksen yöllisen tärinän johtuneen siitä, että kapteeni oli päättänyt tehdä täyskäännöksen länteen välttääkseen osumisen myöhemmin hurrikaaniksi kasvaneen Gonzalon reitille.
Siinä sitä oltiin. Närkästyneinä istuimme aamupalalla, kun haaveilemamme Maho Beach jäi näkemättä ja huolella valitut retket kokematta. Lapsia nyt mikään ei haitannut, kun laivalla oli niin mukavaa, mutta meidän aikuisten maksama usean tonnin matka oli kuihtunut tuttuun (ja tylsään) Meksikon Cozumeliin ja Jamaicaan. Sitä närkästystä mies nieleskeli hiukkasen enemmän, mutta minä olin tyytyväinen kun aurinko paistoi ja meri oli tyyni. Aurinko, sitä me olimme tulleetkin hakemaan ja siitä otimme kaiken ilon irti.
Laivayhtiölle reittimuutos teetti lisää töitä, sillä vaihtuneiden kohteiden myötä retket menivät uusiksi. Me sviittimatkustajat saimme uudet retkiluettelot käsiimme The Haven -alueella aikaisemmin kuin laivan muut matkustajat, jolloin laivayhtiö varmisti juuri haluttujen retkien saatavuuden meille. Samassa veneessä me kaikki matkustajat kuitenkin olimme, joten reittivahdoksesta tyytymättömät asiakkaat piti pitää tyytyväisinä ympäri laivaa. Se tarkoitti iloista mieltä, erityisen paljon näkyviä ”liibalaaba” -esimiehiä, juomaa ja valikoituja kuulutuksia. Siitä emme kuulleet, mitä muualla tapahtui ja meno jatkui sellaisena, kuin olisimme olleet normaalilla risteilyllä.
Tunsinko oloni syylliseksi tuolla? En yhtään. Inhosin uusia matkakohteitamme, mutta nautin täysin siemauksin laivayhtiön sviittimatkustajille tarjotuista eduista. Altaan reunalla laivan orkesteri todellakin soitti lempeitä Karibia-sävelmiä ja jäämurskadrinkit viilensivät aurinkokannella loikoilevia. Kaukana oli kavala maailma, tuhoava hurrikaani. Jotain sellaista, mistä meillä ei ollut mitään tietoa.
Gonzalo ei ollut mitään verrattuna nyt riehuviin Irmaan, Katiaan ja Joseen. Hieman erilaisin tuntemuksin saattaisin katsella laivayhtiön toimia nyt, jos seilaisin Karibian risteilyllä. Ymmärrän kuitenkin täysin, että matkustajat on pidettävä tyytyväisinä eikä siihen kuulu muistuttaminen kavalasta maailmasta siellä jossain. Tyytyväiset ja turvassa olevat matkustajat eivät vie varustamoa oikeuteen tai valita somessa, vaan innostuvat hankkimaan maksullisia tuotteita ja palveluja, kuluttavat rahaa. Välillä homma on laivalla näyttänyt niin irvokkaalta, että ihan pahaa tekee. Viime risteilyllämme esimerkiksi näin yhden vanhuksen pelaamassa samalla pelikoneella casinossa hyvin pitkään. Siinä koneella hän istui tupakka suussa ja paineli nappuloita. Myöhemmin samassa paikassa istuessaan tupakan kaverina oli drinkki, ja vielä myöhemmin vielä pikaruoka-annos. Tuskinpa tuo mummeli oli itse annostaan hakenut mistään, sillä se olisi saattanut harhauttaa mummelin jäämään ilmaispalveluiden ääreen.
Iloinen matkustaja = löysä lompakonnyöri = iloinen risteily-yhtiö.
Siihen kuvioon ei hurrikaanit sovi.
Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.