Huoh. Ajastettu postaukseni hehkutti siihen malliin että kerronpa ihan livekuulumisiani. Viime yönä mä nukuin nelisen tuntia kolmella herätyksellä tunnin välein ja heräsin uuteen aamuun ryytyneenä klo 4.16. Näin unta että istuin olkkarin sohvalla ja itse Mr. kuolema yritti saada mua mukaansa. Pikkasen aikaa mulla oli lievästi ilkeä olo kun tohon uneen heräsin, mutta lohduttauduin sillä että Kuolema näytti Teemu Selänteeltä ja puhui venäjää jota mä en osaa. Tais siis kaverilla olla väärä osoite joten eiköhän tästä tällä kertaa selvitty.
Sen verran vaan sanon että mä kuolen varmaan johonkin sydänkohtaukseen ens vuonna jollen tee jotain aikatauluilleni. Hidastaminen kostautui pahanpäiväisesti, sillä kaikki tekemätön (mukaanlukien lahjojen ostot) jää viimeisille metreille. Vedin tänään semmosen vajaan kymmentuntisen työpäivän ton aamuneljän herätyksen ryydyttämänä ja metsästin vielä muutaman tunnin joululahjoja hyvin laihoin tuloksin:
-
joululahjat lapsille: ei ole
-
joululahjat serkkulapsille: ei ole
-
joululahjat toisille serkkulapsille: ei ole
-
joululahja äidille ja sen kihlatulle: ei ole
-
joululahja omalle kullalle: ei ole, mutta idea on.
Joulukoristeitakin meidän kämpässä on tasan yksi, keittiön ikkunassa. Elämä on.
I need sleep.