Enpä uskonut tapahtuvan koskaan mitään tällaista. Poissa on se joulunalus kun lapset ovat ruksineet lelulehdestä vähintään puolet leluista tai ainakin kirjoittaneet pitkän listan tavaroista, joita toivovat joululahjaksi. Hyvän maun omaava mieheni on metsästellyt minulle selkäni takana jälleen upeaa lahjaa ja minäkin sitten olen viimeisessä hädässä keksinyt jotain miehelleni, jolla on jo kaikkea. Joulukortit olemme saaneet postiin vasta 30 minuuttia ennen viimeistä hetkeä jolloin ne voi postittaa halvalla hinnalla ja muutoinkin kaikki on yhtä kaaosta, mutta joulutunnelmaa on kaikesta huolimatta aina löytynyt. Toisin on nyt.
Uskomatonta kyllä, joulukorttimme ovat olleet matkalla vastaanottajilleen jo useamman päivän. Kait meidän pitäisi olla iloisia moisesta mutta joulutunnelma on kuitenkin täysin hakusessa. Osasyynä lienee se, ettemme ole päässeet joulushoppailemaan ja pyörimään joulumusiikin valtaamissa kaupoissa. Miksi? Kiitosta vaan rakkaat lapsemme!
Voitte uskoa että jos nenämme eteen ilmestyisi lahjatoivomuslista repeäisin onnesta ja kirmaisin kauppaan pää kolmantena jalkana. Valitettavasti se on niin, että kuopus haikailee edelleen ihka oikean koiran perään ja on ilmottanut ettei mikään muu lahja kelpaa. Meidän perheeseen ei koiraa voida ottaa vaikka niistä tykätäänkin, joten melko tyhjältä taitaa näyttää kuopuksen joulu. Tämä on oikeasti melkoinen ongelma, sillä mikään ei tunnu innostavan kuopusta. Mutta kun lapsia on neljä saman katon alla jouluna ja lahjoja jaellaan varmasti, on meidän pakko hankkia kuopukselle jotain lahjoja. Jottei nyt elämä olisi liian helppoa, eipä tuo esikoinenkaan pistä paljoakaan paremmaksi, sillä lahjatoivomuksia hänellä on tasan 1. Isoja kysymyksiä ja harmitusta siis varmasti tiedossa jos ja kun pari muuta lasta tulee saamaan lahjavuoren. Ei hyvä.
Tuossahan se, The Dog, jota ei meidän perheeseen tule. (Kuva pixabay.com)
Entäs me aikuiset? Mies on ollut aivan epätoivoinen kun vaimolla on jo kaikkea. Tavallisesta poiketen hän jo pyyteli minulta apuja ja otsa kurtistui aika komeasti kun minullakaan ei ollut toiveita aluksi. Onneksi löysin yllättäin jotain aivan ihanaa, joten törkeästi kerroin haluamani tavaran tiedot, hinnan ja läppäsin vielä tiedoksi paikan josta sen saa. Tylsää varmasti kun tiedän mitä tulen saamaan, mutta näillä mennään tänä vuonna.
Totaalisen lahjaton perhe siis täälllä, kaikki muutkin jouluvalmistelut auki ja epätoivo alkaa vallata mieltä. Aikaa ei ole paljoakaan keksiä edes jotain ja nyt olen ruvennut pohtimaan elämyslahjojen antamista lapsille. Mutta mitä, siinäpä pulma. Ja jos toinen saa tavaroita ja toinen pelkkiä elämyksiä, millainenkohan soppa siitäkin syntyy?
Niin juu, eikä minullakaan ole harmainta aavistusta mitä hankkisin miehelleni jolla on jo kaikkea.
Jep jep.
P.S: Postaukset on pyörinyt pikkuisen yksityiselämän puolella nyt mutta kyllä minulla on monta matkapostausta työn alla. Eiköhän tässä huristella jossain vaiheessa taas Alppien suunnalla postauksissa ja tutustuta laivaamme, jolla seilasimme lokakuussa Karibian aalloilla.
Oikein hyvää viikonloppua rakkaat lukijat!