Ikimuistoisia hetkiä Karibian ja Itämeren risteilyiltä

No mutta kappas, niin vain taitaapi pienoisesti näkyä viime viikonloppuiset matkamessut, sillä erityisesti viime viikonlopusta lähtien erästä postaustani on käyty lukemassa mukavaan tahtiin. Google Analytics on kyllä kiva keksintö siitä, että sen avulla huomaa mikä teitä lukijoita kiinnostaa. Suosituin postaukseni tuntuu olevan Karibian tai Välimeren risteily haaveena? Pikkuvinkkejä varaamista suunnitteleville, jonka postasin luettavaksenne toukokuussa 2014. Eipä yllätys, että siinä samassa teitä lukijoita kiinnostaa muutkin risteilyni aina Karibian hulppeista risteilyistä Itämerellä seilaavaan Viking Graceen.

Minä ymmärrän teitä lukijat, halu fiilistellä on kova ja ahkeralla hintojen seuraamisella ja vertaamisella jopa ne kalliiksi mielletyt Karibian risteilyt ovat yhä useamman saavutettavissa sillä reissuun pääsee edullisestikin. Risteilemisessä on sitä jotain, koska halutessaan laivalla voi irtautua arjen kiireistä totaalisesti. Merellä ja sen ihailemisella on ainakin minulle suuri rauhoittava vaikutus, mutta eiköhän moni teistä lukijoista yhdy samaan. Rauhallisista hetkistä syntyy ne minun parhaimmat muistot, joten alla muutamia kuvia joistain ikimuistoisimmista hetkistä risteilyilläni olkaatte hyvät.

Kyllä se vain on se meren kaunis väri joka saa aina seisomaan parvekkeella ja huokaisemaan ihastuksesta. Lämmin aurinko, vieno merituuli ja se laivan aalloista tuleva kohina saa tämän naisen levolliseen olotilaan. Yllä oleva kuva on otettu risteilyltämme Bermudalle lokakuussa 2011.

Atlantin ylityksemme uudella, telakalta luovutetulla laivalla oli yksi haaveemme joka toteutui toukokuussa 2013. Saksassa Meyer Werftin telakalla rakennettu Norwegian Breakaway noukki matkustajia Southamptonista mukaansa ja vei meidät Atlantin yli uuteen kotisatamaansa New Yorkiin. Meille kävi tuuri kun hyttimme parveke sattui olemaan lähtölaiturin puolella, mikä loi lisää lähdön tunnelmaa. Norwegian Breakaway lähti ensimmäistä ja mahdollisesti viimeistä kertaa Southamptonista, joten yleisö oli tullut seuraamaan mahtavan aluksen lähtöä. Ilma oli mitä mahtavin, laiva tööttäsi lähtiäisiksi ja me vilkuttelimme parvekkeelta. Oli vappuaatto ja minä nautin kuohuvaa varmastikin elämäni ikimuistoisimmassa ympäristössä. Uusi laiva, Titanicin reitti ja erityinen juhlavuuden tuntu. Harvemmimpa sitä tuollaisessa tilanteessa sattuu olemaan.

Kuohuviini/samppanja, mikäs sen parempi tapa juhlistaa välillä niitä hienoja hetkiä. Sellainen oli myös silloin, kun nautimme perheen kesken rauhaisasta hetkestä Viking Grace Span VIP-tiloissa heinäkuussa 2013. Olin saanut miellyttävän hemmotteluhoidon/hieronnan samoissa tiloissa, jonka jälkeen nautin lasillisen samppanjaa mansikoiden kanssa. Aurinko paistoi ikkunasta, meri kimmelsi ja laiva seilasi tyynellä merellä. Ei hälinää, ei kiirettä, vain hiljaista istumista ja ihailemista. Perfect.

Aamut, juuri ne aamut kun heräät, avaat parvekkeen oven ja huomaat olevasi uudessa satamassa taikka merellä seilaamassa. Jokin pieni jännitys sitä aina on kun avaat ne verhot, ihan kuin kyseessä olisi lahjapaketin avaaminen. Joko laivasi on kiinnittynyt tylsään teollisuussatamaan lähelle kontteja taikka sitten saat ihailla aamuun heräävän kaupungin valoja. Lokakuussa 2013 teimme läntisen Välimeren risteilyn isommalla porukalla kun mieheni vanhemmat ja miehen veli lähti seuraksemme risteilylle. Matkassa oli erityistä tunnelmaa, sillä se oli ensimmäinen risteily kun reissasimme meille rakkaiden ihmisten kanssa. Yllä oleva kuva on otettu aamulla Napolista.

Jos ne aamut jolloin heräät hytistäsi ovat ihania, niin ovat myös ihania ne lähdöt joita seuraat parvekkeeltasi. Ensimmäinen risteilymme sviitissä tapahtui lokakuussa 2012, jolloin sviittinämme oli laivan keulassa sijainnut Penthouse Suite n. 25 neliön parvekkeella. Kohdesatamiimme kyseisellä risteilyllä kuului mm. Bahaman Nassau, ja vaikkei Nassau ollut mielestäni kovin kummoinen, oli lähdössä sieltä toisesta syystä tunnelmaa. Hyttiimme kuuluva butler oli tuonut meille herkkuja nautittavaksi ja siinä parvekkeella me nautimme niitä lähtöä ihaillen. Laiva lähti hiljaa ja ylväästi pakittamaan pyörähtäen satamassa menosuuntaan. Me seisoimme paraatipaikalla komentosillan alapuolella ja ihailimme näkymää erityisesti silloin, kun laiva kääntyi ahtaassa kohdassa (kuva yllä). Kolme muuta risteilyalusta jäi odottamaan omaa vuoroaan lähteäkseen mikä mihinkin suuntaan. Tuossa ylväässä hetkessä oli taas jotain sellaista, joka syöpyi mieleeni ikuisiksi ajoiksi.

New York, New York. Satama joka harvemmin tulee mieleen kun ajattelee Karibian risteilyjä mutta niin vaan New Yorkistakin tehdään risteilyjä. Manhattanilta lähdettäessä tulee väkisinkin alittaneeksi Verrazzanon sillan, ja vislaukset kaikuvat aina kun sen alta seilaa. Me ihailimme tätä näkyä Bahaman risteilyllä omalta parvekkeeltamme ja olihan siinä juhlan tuntua. Kokonainen viikko edessä hemmottelua ja lämpimiä ilmoja, maisemat ihailtuna suoraan kunkkupaikalta.

Karibian risteilyillä elämä on helppoa. Jos ei jaksa taikka halua lähteä syömään minnekään ravintolaan, voi eväksistä nauttia omassa hytissäkin. Viimeisin itäinen Karibian risteilymme vaihtui läntiseksi koska jouduimme väistämään hurrikaani Gonzaloa joka iski alkuperäisen reittimme saarille. Vaikka ilmat oli mitä nahtavimmat, iltaisin uudelle reitillemme iski kovat sateet ja ukkoset. Cozumelissa saimme taas kokea trooppisen sateen ja sen kosteuden, joka sai kameran linssin huurtumaan. Kosteutta uhmaten päätimme kuitenkin miehen kanssa nauttia butlerimme tuomat juustot punaviinilasillisen kanssa. Viinilasit huurtuivat, sade ropisi parvekkeelle mutta me nautimme jokaisesta hetkestä kun katselimme muiden risteilyalusten lähtöä satamasta.

Se tunne kun olet talsinut koko päivän satamakohteessa, väsynyt päivästä ja olo muutenkin sellainen että nyt on aika saada ihan pieni hetki itsellesi. Viimeimmällä risteilyllämme hytissä oli mukavan kokoinen kylpyamme ja pakkohan sitä oli testata. Lapset katsoivat olohuoneessa televisio-ohjelmaa, mies makasi parvekkeella lepäämässä ja minä laskin itselleni kylvyn. Hieman kylpysuolaa mukaan ja eikun lämpimään veteen makoilemaan. Siitä ammeesta minä ihailin näkymää ikkunasta ulos ja tunsin suurta nautintoa. Miten hytti voikaan tuntua niin kodikkaalta?

Siinäpä se, laiva ei ole vain laiva kun seilaat sillä pidempään kuin Tukholmaan tai Tallinnaan. Laiva on kotisi ja hyttisi on linnasi jos niin haluat = huoleton loma.

Muistoja reissuiltamme olisi vaikka kuinka monta ja kuviakin sitä enemmän. Näillä näkymin päätän kuitenkin näihin kuviin Karibian postaukseni tältä erää, seuraavan kerran isoista risteilijöistä kuulette varmaan vuonoristeilymme jälkeen.

Niin juu, ja olitko kenties varaamassa omaa risteilyäsi? Tarkistapa vielä parvekehytin hinta. Suosittelen suuresti!