Niinkuin epäilinkin edellisessä postauksessa, eihän tätä sairaslomaa voi todellakaan sanoa sairaslomaksi. Viime yö oli aivan hirveä mönjäisten otsa/poskionteloiden takia mutta onneksi edes kortisonisuihke alkaa vaikuttaa keuhkojen puolella. Huolilomaksi tämän tekee ehdottomasti työasiat, jotka kaivelevat mieltä aika napakasti. Lähetinkin jo varaesimiehelle vienon kyselyn voisinko käydä tekemässä työpöytää pikkuisen puhtaaksi huomenna. Olisin ihan kiltisti sairaslomalla, en leimaisi itseäni mihinkään suuntaan vaan tekisin ”ne kolme deadline-juttua” sieltä pois kun ne kaivavat muuten mieltäni. Esimiestä en uskalla suoraan lähestyä kun se käski jäämään kotiin sairasloman ajaksi.
Tunnollisuus on minun hyve ja pahe. Töissä olen tykätty työntekijä ja nautin siitä että voin ”seistä tekemisteni takana”, mutta samalla tunnollisuus rasittaa ja seuraa työpaikalta kotiin. En voi tehdä hommiani kotona joten keskeneräiset jutut tulevat ajatuksiin ja uniin, joskus jopa ajoittain lomille. Yritäpä siinä sitten nauttia vapaasta kun ajatukset on aivan muualla.
Tässä siis istun ja odotan meiliä varaesimieheltä. Sen verran otin leppoisasti että rahtasin lounaani olohuoneeseen ja katselin televisiota siinä samassa.
Operaatio ”Biksukuntoon”. (Kuvasta puuttuu 8 palaa Fazerin pähkinäsuklaata ja kolme Saltpastilleria joten operaatio lirisee lievästi).
Ja jotta vatsa voisi hyvin, saanko esitellä oman lempi ruoansulatusjogurttini tällä hetkellä:
Valion Olon uuniomena on aivan ihanaa! Paljon sattumia, niin omenainen, samettinen eikä liian makea minun makuuni. Olen pitäytynyt Activian jogurteissa halvemman hinnan takia mutta nyt hintojen noustua siirryin halvempaan Valio Oloon. Hintaero ei ole kovin suuri, mutta vaikutti ehdottomasti ostokäyttäytymiseeni ja hyvä niin. Olen tyytyväinen.