Hongkongia katutasosta ja vähän korkeammalta

Rantapallon Hongkong-artikkelia  lukiessa muistin todellakin, kuinka Hongkong tuntui niin suurelta pilvenpiirtäjien juurella ihmisvilinässä talsiessa. Siellä ne nykyaikaiset ja vanhat rakennukset seisoivat sulassa sovussa ja välistä pilkahteli pieniä paloja kiinalaista kulttuuriperintöä. Lasten takia mm. Victoria Harbourin valoshow jäi kokematta, joten täällä(kin) kaupungissa on varmaan piipahdettava uudestaan joku kerta.

Viktoria Peak oli vierailemisen arvoinen paikka. Lapsille ratikkamatka oli elämys mutta mulla oli täysi työ esittää rohkeaa matkan aikana. Korkeanpaikankammoisena ja vaijereiden hajoamista pelkäävänä tää oli taas niitä hetkiä jollon mä pienessä mielessäni yritin ajatella pelkkiä palmupuita. Bubba Gump-ravintolasta oli mahtavat näkymät alas ja lasten ruoka-annokset tuotiin suloisissa pahvilaivoissa.

Shopaholicille Hongkong oli taivas…

Mä tykkäsin Hongkongin järjestelmällisyydestä ja sellaisesta ihmisten jämptistä ripeydestä. Vaikken mä nähnytkään reissulla paljoa, mä nautin kaikesta näkemästäni juuri paikallisten ihmisten takia.  

Ja suorat lennot Hongkongiin, ah sanon minä.

Viikonloppuja!