Flame Jazz Cruise III-tunnelmia ja Ramen burgerin maistelua

Heips, täällä ollaan ryytyneitä! Flame Jazz-risteily meni oikein rattoisasti ja nyt sitten yritetään palailla. Olisi ollut tosi kiva nukkua paluumatkalla junassa, mutta jonkinmoinen teineistä muodostuva luistelijaryhmä piti aivan kauheaa meteliä ja käyttäytyi ihan sellasella tavalla kuin jokainen olisi juonut lavallisen energiajuomaa. Säälin toden teolla valvojia, sillä niillä oli täysi työ saada pidettyä nuoriso hiljaa mikä oli kyllä yksi iso mahdottomuus. En varmaan selviä tästä järkystä väsymyksestä muutamaan päivään, joten anteeksi tämän postauksen taso sillä ihan suoraan olen laittanut tuotokseni nähtäville toinen silmä kiinni.

Mutta ihan ensiksi pikku vinkki Seaside Double hyttiä harkitseville. Samaan hintaan on mahdollisuus saada myös huomattavasti isompi versio aluksen keulasta kannella 8. Hytistä löytyy parivuoteen lisäksi pieni sohva ja pari sohvapöytää, joten kannattaa ilmoittaa kiinnostuksestaan ko. hyttiä kohtaan sekä myyntipalveluun ja mainita asiasta vielä erikseen terminaalissa.

Me olimme tosiaan miehen kanssa itsekkäitä kun jätimme lapset hellään hoivaan kotiin ja suuntasimme Viking Gracelle nauttimaan Flame Jazz Cruise III-ohjelmistosta. Ilta alkoi totuttuun tapaan samppanjan lipittelyllä Seamoressa Felix Manellin tahtiin ja iloiseksi yllätykseksi laivalle oli jälleen saatu laivan omaa ekologista samppanjaa. Pakkohan sitä oli maistaa, ja Larmandier-Bernier oli muuten oikein hyvää nautittuna Oscarin puolelta tilattujen juustoherkkujen kanssa.

Laiva oli lastattu huippuartisteilla ja tunnelma oli kaikkinensa ihan mukava, mutta ravintoloiden sijoittelun takia ohjelmiston perässä piti mennä eri paikkoihin. Koska ravintolat sijaitsivat hiukkasen kaukana toisistaan, eikä musiikki pompannut odottamatta ja pyytämättä joka nurkalta ja käytäviltä vastaan, jäi tunnelma mun mielestä hiukkasen laimeaksi. (Ööö, missasinko mä koko laivan viihdetiimin?!) Liekö osasyynä ollut myös se, ettei aikataulussa aina pysytty artisteista johtuen (?) ja odottelu hiljaisessa ravintolassa latisti tunnelmaa.

Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana sekä erityisesti niiden biisi Rakkaudella Vihaajille oli aivan mahtava. Dalindeo jammas tuttuun tapaan suoraan luihin ja ytimiin & kaverien työskentelyä lavalla oli kiva seurata.

Eipä Retrossa esiintyneet artistit taikka laivan oma Elixir Show Band ollu yhtään sen huonompia, ja sen verran tuli tanssittua Elixirin tahtiin että paikat olivat kipeänä seuraavana päivänä. Teki todella hyvää saada olla pikkuisen aikaa miehen kanssa ihan kahdestaan ja tuulettaa täysillä, sillä tämä syksy on ollut taas aika tiukka menemisten kanssa. Ei tästä reissusta olisi tullut mitään jos lapset olis ollut matkassa.

Niin juu, ja ne ilkeät hiilarit oli taas mun inhoamia kavereita reissulla, enkä ihan oikeasti tiedä miten ihmeessä saan otettua itseäni niskasta kiinni.

Testasin muuten myös uuden Ramen burgerin pikkuisen tuunattuna (mehevä kasvispihvi lihaisen sijaan) ja oli aika mielenkiintoinen tuttavuus.

Sämpylän tilalla oli nuudelista muotoillut kakkuset ja välissä kasvispihvin lisäksi marinoitua merilevää (nam), wasabi-majoneesia (nam nam), salaattia ja chili-omenasalsaa. Nuudelit oli keitetty kanaliemessä, mutta onnekseni kana ei maistunut tässä purilaisessa ollenkaan. Aivan turha tätä myöskään oli syödä tavallisen hampurilaisen tapaan vaan haarukka ja veitsi oli niitä välttämättömyyksiä. Ramen burger oli mahdottoman iso ja täyttävä, joten eipä paljoa tehnyt mieli muuta evästä illalla. Koostumus oli ihanan kostea ja tykkäsin burgerin mausta, mutta en mä tiedä jaksaisinko monasti syödä samanlaista. Toisaalta en minä kyllä normaalihampurilaisiakaan nautiskele tiuhaan tahtiin joten eipä tässä paljoa tule muutoksia ruokavalioon.

Ja jottei nyt ihan kevytlinjalla menty, söimme tuhtia juustokakkua jälkiruoaksi.

Taivaallisia herkkuja upeissa saaristolaismaisemissa.

Tämä oli kyllä kiva irtiotto ennen kunnon ”työ”reissua, sillä vähän yli viikon päästä vietänkin aikaani toivottavasti erilaisissa lämpötiloissa. Onhan se lomaa, mutta tiedän samalla että aika tulkki/opasmeiningillä mennään -> en ole ihan varma siitä osaanko ottaa homman lomana…. Typical me.