Ehkäpä se joulumieli hiipii sittenkin

Wihii! Tulihan se jonkinmoinen joulumieli sieltä, tai ainakin pikkuisen. Oma lahjani meni mönkään tuossa viikonloppuna, kun minulla heräsi epäilys siitä että haluamani tavara näyttäisi luonnossa vähemmän kauniilta. Niinhän se vain oli, ja miehelleni ilmestyi kurttu uudelleen otsaan kun huomasi ettei päässyt lahjahankinnastaan tänä vuonna helpolla.

Harmittaa jonkin verran rakkaan mieheni puolesta, mutta itse hymisen tyytyväisyyttäni. Miehen lahja on hankittu, samoin myös tenavien ja kotikin on melkoisen jouluisassa kunnossa. Kuopus on väkertänyt hervottoman joulumajan huoneeseensa, joten se saa luvan toimia kunnon joulukoristeena siellä.

Tämä tuleva viikko on takuuvarmasti tiukkaa puristusta täynnä ja stressitaso on huipussaan niin miehellä kuin minulla. Olen kuitenkin äärettömän tyytyväinen siitä, että olen voinut keskittyä kotona lapsiinkin melko hyvin. Hyi minua taasen kun näiden kiireiden keskellä talsin taas kauppaan ja ostin valmiin piparkakkutalopaketin elämääni helpottaakseni. Ihan yhtä innoissaan nuo tenavat koristelivat valmistakin pakettitaloa joten tuskinpa he mitään traumaa moisesta saivat. Parhainta oli kuitenkin se, että yhdessä lapset koristelivat isälleen piparin, jonka innoissaan antoivat isälle hänen tultua eilen kotiin.

Tämän vuoden taidonnäyte. Jostain kumman syystä lapset olisivat halunneet syödä piparkakkutalon (tai ainakin ne koristeet) samantien.

Kiireestä huolimatta mahtava viikko tulossa. Perjantaina on tiedossa odottamani glögitilaisuus, joka saa tämän naisen suun isolle messingille. Lauantaina puolestaan hurautamme jälleen Tampereelle hakemaan joulun tunnelmaa. Yöpyminen tapahtuu Solo Sokos Hotel Torni Tampereen pehmoisissa vällyissä, joten tuskinpa edellisenä päivänä alkanut leveä hymy lauantainakaan laantuu. Mahtava fiilis tämä joulufiilis!