D has left the building

Tämä nainen on hämmentynyt. Aussiystäväni D lähti tänä aamuna meiltä ja aloitti pitkän 29-tuntisen matkansa takaisin kotiinsa Sydneyssä. Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet todella ikimuistoisia ja en olisi voinut mitenkään kuvitella miten jännästi ehdimme kasvaa yhteen kolmen viikon aikana. D alkoi tuntua jo täysipainoiselta sukulaiseltani, siskolta jota minulla ei koskaan ole ollut. Muutama hetki saattaa mennä haahuillessa ja odottaessa D:n tuloa jostain nurkan takaa mutta eiköhän arki ala tästä pikkuhiljaa rullaamaan. Koti on nyssäköiden ja pyykkivuoren täyttämä joten projektia loman loppupäiville on tiedossa ihan kiitettävästi.

Tarinaa Alppiturneeltamme saatte odottaa hieman aikaa, sillä kuvia on plarattavana yli 4000 kappaletta. En ehtinyt rakennella edes luonnoksia blogiin, sillä vilinää ja vilskettä riitti täällä Suomen päässäkin. Jokaiselle päivälle oli jotain ohjelmaa ja D nautti täysin siemauksin joka hetkestä.

Saavuimme tosiaan Alppiturneeltamme viime viikon keskiviikko-iltana. Torstaina piipahdin D:n kanssa Flamingo Spassa lepuutelemassa mieltämme rankan reissaamisen jälkeen. Parin tunnin visiitti venähti nelituntiseksi ja olisi varmaan jatkunut vielä ellei meillä olisi ollut kiire shoppailemaan. Kirjoittelen Flamingo Spasta tarkemmin hieman myöhemmin, sillä kyseinen paikka ansaitsee ihan oman postauksensa.

Perjantaina pyörähdin D:n kanssa pikaisesti Helsingissä mutta valitettavasti moni kaavailemani vierailukohde jäi listalta pois kiireisen aikataulun takia. D ehti kuitenkin maistella suomalaisia kalaherkkuja Kauppatorilla ja shoppailla Muumitavaroita Espalta. Perjantai-illalla suuntasimme vielä Turkuun ja risteilemään Viking Gracella aikuisten kesken. D-parka oli varmistautunut risteilyyn paketillisella matkapahoinvointilääkkeitä mutta eipä niille ollut tarvetta sillä meno oli hyvin tasaista.

Samppanjaa ja mansikoita, tarvitseeko enempää selitellä?

Olin kehunut kovasti D:lle sitä, kuinka mielettömät bileet Viking Gracella on aina ollut. Pikkuisenhan minä olin korvat luimussa kun totuus kesäisestä menosta tuli julki. Lapsiperheet ja ulkomaiset turistit eivät paljoa itsejänsä yökerhossa näyttäneet, joten meno oli melko vaisuhko.
Näin kello 0.34…

D nautti suuresti Buffet Auroran eväksistä ja söi itsensä ähkyksi, mutta Viking Grace Spassa neidille maistui jo herkullinen smoothie.
Miehen herkku.

ja vaimon herkku.

Uskaltatuipa neitokainen seisoskelemaan lumiluolassakin jonkin aikaa, vaikka edellisen kerran lumesta hän oli päässyt nauttimaan 15 vuotta sitten.

Friends! 

Piipahdin itse Spa-visiitin aikana pienoisessa hemmotteluhoidossa. Revitalizing Foot Spa oli täyttä hemmottelua alusta loppuun saakka ja tuli kyllä tarpeeseen ahkeran reissaamisen jälkeen. Teen myös Viking Gracen Spasta myöhemmin erillisen postauksen, sillä kyseinen laiva tuntuu kiinnostavan teitä lukijoita ihan mukavasti.

Risteilyn jälkeen suunnistimmekin heti seuraavana päivänä lasten ja D:n kanssa Itä-Suomeen mökkeilemään. Eräänä päivänä ohjelmaan kuului veneajelu Savonlinnan alueella miehen ystävän veneellä.

Savonlinnan torilla mies tarjosi minulle ja D:lle elämämme ensimmäiset lörtsyt. D söi liha- ja minä kasvistäytteisen. Jälkkäriksi nautimme vielä kahvit ja lakkalörtsyt, jotka oli kyllä melkoiset pettymykset herkullisten suolaisten jälkeen.
Kummasti tuo mies on syöttänyt vaimoaan tällä reissulla, kuvassa oma lörtsyni ”kaikilla herkuilla”.
Mieheni ystävä huristeli meidät Iso-Kankaisen uimapaikalle ja D hämmästeli jälleen luontoamme rauhallisella rannalla. Neito poimi naama messingillä mustikoita pusikoista, popsi grillattua makkaraa ja lipitti nuotion ääressä keitettyä kahvia.

Kaikkea nähnyt ja kokenut maailmanmatkaaja ja Sydneyn asukki rakastui syvästi Suomeen ja suomalaisiin, pyysi aivan itse joka päivä saada syödä salmiakkia (Saltpastiller on neitokaisen uusin lemppari) sekä saunoi ja vihtoi kuin viimeistä päivää. Erityistä ihailua osakseen sai Helsinki-Vantaan Alepa, Kauppakeskus Jumbo, Flamingo Spa, ekologinen Viking Grace, ABC huoltoasemat ja upea luontomme. Hieman nolona ja anteeksi pyytävänä minä paikkoja näyttelin, sillä Alppien jälkeen meidän maisemat ja paikat ei kovinkaan erikoisilta näyttäneet. Tuntuu kuitenkin siltä, että isoimmat hymyt neitokainen läväytti kaikesta näkemästään huolimatta Suomessa, sillä meidän maassa vain on ”sitä jotain”. Niin ja tosiaankin niissä ABC-huoltoasemissa, joille D halusi päästä matkan varrella useasti koska hän ihastui niiden miljööseen, monipuoliseen valikoimaan ja toimivuuteen. Muut ruokapaikat tai taukopaikat ei neidille kelvanneet sitten millään.