Ookke, kait tuo melatoniini on pikkuisen auttanut tätä naista kun alkoi tuntua tuo Before I Get Too Old-sivuston nimi jotenkin vanhemmalle ihmiselle kuuluvaksi -> nimi meni vaihtoon. En mä oikein tyytyväinen ole tohon uuteen nimeenkään, mutta Happy Traveller oli jo varattu toisaalla.
Mun duunipäivä oli tänään suorastaan kökkö. Joskus vaan tulee semmosia ultimate hämäriä juttuja vastaan että pyörittelee päätään, pohtii ratkaisua ja yrittää ymmärtää mitä toinen on jollain asialla tarkoittanut. Sitten kun on päässyt jotenkin jyvälle niin on aika ruveta vääntämään sille toiselle rautalangasta miten joku asia pitäisi ehkäpä hoitaa. Enkä mä vain yhtä asiaa hoida vaan montaa erilaista sekasin joten aivoja ei voi narikkaan duunipäivän ajaksi heittää. No mikäs siinä, mä rakastan duuniani valtavasti ja voidaan puhua jo mun kutsumusammatista mutta…
Tommosen työpäivän jälkeen tulee kyllä himaan aika kuittina. Väännä siinä sitten lapsille pikaisesti ruokaa, nälissään kun ovat, ja rupea sitten valmistelemaan aikuisten ruokaa joka kestää ja kestää. Pyykkikone on laitettu pyörimään, astianpesukonetta täytetty, keittiötä raivattu ja ne penteleen perunat maustettu, pihvilihat otettu lämpiämään ja salaatinlehtien puuttumisesta soitettu miehelle.
Mulla on kädet ihan korppuna vedellä läträämisestä, otsasuonta tykyttää kun ajatteleekin että se pirulaisen pyykki pitää laittaa jossain vaiheessa langalle ja raivata miehen kanssa keittiötä ja ja ja.
Mulla on tunnustus. Mun on täytynyt olla entisessä elämässäni jonkinmoinen aatelinen, sillä mä en ole koskaan tykännyt näistä kotihommista. Kattelin tossa jokunen aika sitten Downtown Abbey-sarjaa ja se kolahti muhun ihan täysillä. Dynastiaakin on tullut katottua stepperijumpan yhteydessä ja siinä toinen sarja saa mut pohtimaan entistä elämääni. Mä nauttisin niin siitä, että mulla olis omat palvelijat, siivoojat, hovimestarit sun muut. En mä tiedä hyväksyisinkö loppupeleissä ulkopuolisia asuntooni, mutta voi sitä ihanuutta kun ei tarttis pestä pyykkiä, raivata kämppää, tehdä itse ruokaa jne.
Ehkä mua ei kaivelis toi juttu niin paljoa ellen olis omilla matkoillani päässyt välillä maistamaan mitä joutenolo voi parhaimmillaan olla. Aikoinaan sitä tuli naurettua että mulla oli Hilton lag, koska paluun jälkeen kotona riipi kun sänky ei vaan petaantunut itsestään, ruoka piti tehdä ihan itse ja pyykkikin pestä.
Että tämmöttiä tällä kertaa, oheen liitän kivan kuvasarjan eräästä Hilton Lagin aiheuttajasta. Hilton tarjosi kantiksilleen viime kesänä huoneita puoleen hintaan ja niinhän sitä oli pakko tarttua erääseen tarjouksista.
Lienee kaikille selvää tämän puhinan jälkeen, että mä olen niin valmis Norwegian Breakaway’n Atlantin ylitysreissuun. Vajaan parin viikon päästä joku muu petaa mun sänkyni ja tekee ruuat viikon ajan.
Näihin kuviin lopettelen tällä kertaa, pyykkikone piippasi ja ilmoitti puhtaasta pyykistä, grrrrr.
-Kthetraveller