Juup, EI olla rikkaita. Joskus omatoimimatkailuissa voi törmätä muikeisiin säästöihin, joskus sitten ne pakettimatkat joita me inhotaan on se halvempi vaihtoehto. Meille ei vaan pakettimatkat uppoa sitten millään, joten jäädään mieluummin kotiin jos hyvää tarjousta ei jostain omavalintaisesta kohteesta löydy. (Vinkki: lokakuussa alkaa olla halpoja risteilyjä ja suorat Finskin lennot Nykkiin voi olla halvemmat kuin ne välilaskulliset jollain muulla yhtiöllä).
Anyway, ton Bermudan risteilyn jälkeen tultiin miehen kanssa siihen tulokseen, että seuraava risteily tehdään astetta paremmassa hyttiluokassa ja ihan kahdestaan. Lasten kanssa risteileminen oli tosi kivaa, mutta koska lasten takia ns. vapaa meneminen jäi tekemättä Bermudan reissulla, jäi lapset tältä seuraavalta reissulta pois. Hyvinhän he pärjäsivät kotona sen vähän yli viikon, sillä arki jatkui ihan samana kuin ennenkin. Hoitajina vaan oli rakkaita ja tuttuja isovanhempia.
Bongattiin (jälleen kerran) muheva tarjous NCL:ltä. Oltiin seurattu jo pidempään risteilyhintojen kehitystä ja kesän korvilla sitten pamautettiin painaa varausnappia Bahaman risteilystä lokakuulle. Hytin kanssa arvottiin tovi, me pohdittiin Haven-sviittiä mutta pidemmän korren tällä kertaa vei laivan keulaosassa sijainnut Penthouse Suite. Syy tämän sviittivaihtoehdon valintaan oli yksinkertainen. Melkein komentosillan alapuolella sijainnut n. 26 neliön (!) kokoisen parvekkeen omaava sviitti vaan huusi meidän nimeä.
Hiltonin kanta-asiakkaina pisteitä hotelliyöpymisistä oli kerääntynyt jo niin paljon, että ensimmäinen hotelliyö New Yorkissa oli ilmainen. Hotellinamme toimi Hilton JFK Airport ja mun täytyy myöntää että olin positiivisesti yllättynyt hotellista. Huone oli iso, palvelu ystävällistä ja eikä tuo aamupalakaan niin karmean hintainen ollut. Amerikkalainen ”buffet”-aamupala aiheuttaa yleensä meikäläiselle harmaita hiuksia, mutta sain jokseenkin räävittyä kasaan jotain murua rinnan alle. Plussana aamupalalla oli hedelmät ja marjat, joskin osa hedelmistä ja marjoista oli peräti kohmeessa.
Hyvin nukutun yön jälkeen (jippii, jet lag selätettiin aika hyvin) siirryimme Manhattanille Millenium Hiltoniin. Jälleen kerran saimme rakennettua oivan hintaisen paketin ottamalla kaksi erilaista yötä samassa queen bed -huoneessa. Hotelli sijaitsi rakenteilla olevan Freedom Towerin ja 9/11 Memorial Siten vieressä, joten näkymät 34. kerroksen huoneen ikkunasta oli henkeäsalpaavat. Hotellin lähettyvillä oli ihana tehdä iltakävelyitä ja kelit oli taas niin mahtavat.
Pari päivää Manhattanilla meni nopeasti. Kävimme shoppailemassa parissakin Century 21-liikkeessä. Jälleen kerran mun oli todettava että mua miellyttäneet vaatteet oli liian isoja joten rekkiin jäivät. Dolce&Gabbanan syntisen upeat korkkarinilkkurit jäi pikkuisen kaivelemaan, mutta päädyin ostamaan käytännöllisemmät Guessin korkkarisaappaat 46 eurolla. Mies löysi samaisesta liikkeestä Calvin Kleinin syystakin 45 eurolla ja meikä vielä toisesta liikkeestä Leviksen farkut 36 eurolla joten hyvillä mielin käveltiin kaupoista ulos. Lokakuinen sää helli ja New York näytti taas parhaat puolensa. Ehdottomasti yks mun lempparikaupungeista ja niin helppo liikkua.
Ja ah, tämmöseen alla olevaan näkymään sitä herättiin sunnuntai-aamuna kun oli tarkoitus lähteä Norwegian Jewelille.
Millenium Hiltonin sijainti oli oiva terminaaliin menoa ajatellen, sillä taksi pääsi helposti nopealle tielle joka vei suoraan terminaaliin. Kaaos oli tällä kertaa melkoinen, koska saman yhtiön kaksi laivaa lähtivät samoihin aikoihin. Terminaaliin siis oli tunkeutumassa kahden laivan matkustajat samaan aikaan ja täytyy myöntää että hatunnosto NCL:n porukalle. Selkeällä käskytyksellä matkustajat saatiin oikeisiin jonoihin, ja kiitos sviitin tuoman VIP statuksemme hyttikortti oli kourassa aika nopeasti.
Nii-in lukijat, sviittimatkustamisessa on sitä jotain ja siitä kerron lisää huomenissa. Nyt on pistettävä kone kiinni ja ruvettava poistamaan päivän paineet kunnon stepperijumpalla.
-Kthetraveller