Hei vain kaikille! Tämä bloggaaja lienee superkiireinen tämä viikon, koska lauantainen vuonoristeily Royal Caribbeanilla lähestyy ja aika meinaa loppua kesken kaiken sortin järjestelyjen kanssa. Jottei nyt ihan keskityttäisi vain tulevaan risteilyyn, tässä on koeajeltu muutamaa autoa ja eilenkin oli taas uusi testiauto alla. Itse tykkäsin Nissan X-TRAIL:n koosta ja ulkonäöstä, mutta se miehen lemppariehdokas Citroen Grand C4 Picasso, tai oikeastaan sen varustetaso, kaivelee tätä naista. Voittekin siis arvata, että viime viikolla miehellä kiilsi silmät kun alla oli se hänen The Auto, lapset hihkuivat takapenkillä ”Jee, tää on niin meidän auto” ja minä… No jaa, mitäpä sanoisi….
Siellä lepää. Ei kiekko maalissa, vaan jalat Citroën Grand C4 Picasson matkustajan penkin alta sähköisesti tulevassa jatkeessa. Hierova penkki lämmittimellä tälle naiselle oli lisäplussaa ja olihan siinä pehmoinen istua. Niskatukikin oli sellainen, että pään on siihen hyvä asettua jos meinaa pikkuiset tirsat ottaa. Luonnollisesti käsi hakeutui testaamaan, josko siinä niskatuessa olisi ollut sellaiset lentokoneen istuimen lisälerpattimet jotka voi vääntää tueksi nukkuessa, mutta eipä ollut.
Silloin kun meidänkin perhe reissaa autolla maalle kolme-neljä tuntia suuntaansa, alkaa matkustusmukavuudella olla merkitystä ja paljon. Sitikan pehmeää jousitusta rakastava mieheni ajelikin koeajolla innolla kuoppiin ja testaili kaistavahtia sekä muita härpäkkeitä, kun minä istuin ja päivittelin kaikkea. Ihan oikeasti, tarvitseeko sitä kaikkea ja mitä järkeä on tehdä ajamisesta niin avustettua, että ihminen menettää jonkin sortin kontrollin liikenteen seuraamiseen? Park Assist, joka avustaa parkkeeraamisessa, peruutuskamera, jonka näytöstä näkee värilliset apulinjat opastaen peruuttamaan parkkiin, aktiivinen vakionopeudensäädin, kaistavahti, joka hälyttää jos ajat liian lähellä kaistarajoja? Kohta tuolla meillä on varmaan kuskeja, jotka olisivat täysiä käsiä, kun alle annettaisiin auto jolla pitäisi ihan itse säätää polkimella ajonopeutta, ajaa keskellä kaistaa, muistaa käydä välillä Teboililla kahvilla ja parkkeerata ihan itse peilejä käyttämällä! Juu, ja kun tuommoinen supertietokoneen omaava auto tilttaa tietokoneeltaan, niin sittenhän sillä ei ajeta metriäkään. Äskettäin uutisoitiin, että American Airlinesin lennot myöhästelivät koska lentäjien iPadit sakkasivat, joten odotan kyllä innolla milloin me olemme tien varressa hälyttämässä apuja kun oma auto tilttaa, eikä sitä tuttua CTRL+ALT+DEL nappulayhdistelmää autosta löydy.
Minä kyllä olen sitä mieltä, että vakionopeudensäädin on yksi parhaimmista keksinnöistä, mutta olisi kiva että siihen liikennevirtojen muuttumiseen reagoisi ihan itse. Silloin, kun antaa autolle vapaat kädet, saattaa se oma huomiokyky herpaantua ja kuski tuudittautua turvallisuudeen tunteeseen. Auton turvallisuusjärjestelmät on luotu mielestäni avuksi, ei auton pääkäyttäjäksi. Anteeksi kun puhisen, mutta uuden auton kanssakin meinaan ihan itse katsella peileistä minne autoni parkkeeratessa tuikkaan. Peruutustutkaa toki tarvitsen apuna kun auto on niin tajuttoman iso, mutten kyllä meinaa seurata oikeaa suuntaa osoittavia vihreitä ja punasia viivoja. Parkkiruudun viivat riittävät tälle naiselle aivan hyvin.
Että tämmöttii. Koeajot jatkuu vielä isosti kun hakusessa on tilava, ”kohtuuhintainen” (max. 40 000 euroa), vähäpäästöinen ja -kulutuksellinen auto.
Comments
7 vastausta artikkeliin “Autopuhinaa parhaimmillaan, osaako kohta kukaan ajaa itse?”
Myönnetään, että ymmärrän, miksi tuo Citroen tuntuu sinusta hieman ristiriitaiselta. Vaikka se kuulostaakin typerältä, en itse edes harkitsisi sitä, koska se ei herätä minkäänlaisia hyviä tuntemuksia. Toisaalta ymmärrän senkin, että tuollainen varustetaso on aikamoista luksusta, joten päätöksen tekeminen voi olla hyvinkin vaikeaa.
Tuossa lisävarustepuheessasi on ehdottomasti perää, mutta eiköhän tässäkin asiassa ole vain kyse siitä, miten laitteita käyttää. Ihmiset osaavat kyllä pelleillä liikenteessä ilman ja noiden kanssa :P. Eli nuo ovat hyviä apuvälineitä sellaisiin tilanteisiin, joissa saattaisi muuten käydä vahinko (niitähän tilanteita tulee aina joskus), mutta niihin ei pitäisi luottaa ”kokoaikaisesti”. En ole koskaan luottanut pelkkään parkkitutkaan enkä luota jatkossakaan :). Hyvä kirjoitus tämä!
Kiitos Jerry. Ilman noita härpäkkeitäkin ihmiset törttöilevät liikenteessä mutta minä näen silmissäni nämä toisenlaiset ihmiset, joille ei ehkä olisi pitänyt koskaan edes myöntää ajokorttia. Isin ja äidin pikku kullannuput saavat ensi autokseen jonkun tuollaisen pikkusitikan ja se siitä sitten. Muistan ikuisesti kun mieheni luotti aikoinaan peruutustutkaan sokeasti. Peruutustutka oli sitten niin jäässä että mies meinasi jyrätä puolta pienemmän, automme taakse katoavan Fiatin jota ei näkynyt mistään peilistä. Nykyisen automme etukylkeen puolestaan pakitti yksi nainen kaupan parkkipaikalla aivan täysin, koska ei ollut seurannut peilejään vaan oli kuunnellut peruutustutkaansa joka ei ollut kertonut mitään että takana seisoo paikallaan toinen iso auto. Tuokin pellin ryttääntyminen olisi todellakin ollut estettävissä jos nainen olisi katsonut yhtään peilejään. Uskomatonta!
Ymmärrän, mitä tarkoitat. Monta kertaa tullut itsekin huomattua, ettei nuo parkkitutkat ole kauhean luotettavia, joten mieluummin luotan 95-prosenttisesti niihin peileihin ja vaikkapa pään kääntämiseen :). Harmi, että teillä kävi noin inhottava juttu :/.
Jep. Voit uskoa että mies kyllä pikkasen pyöritteli päätään tuolle naiskuskille joka ei paljoa päätään pyöritellyt ennen peruuttamistaan 😉
Muistakaa tsekata, että tavaratilaan mahtuu pari matkalaukkuakin!
Me vaihdoimme, ”kokeeksi” (kun työsuhdeautosta on kyse, niin sitoumus on ”vaan” 3 vuodeksi) pienempään (Audi A3) ja nyt pitemmille matkoille lähdettäessä mies stressaa paitsi pakkaamista myös sitä, että jos päätetään ottaa 2 kovaa laukkua, niin mahtuvatko ne autoon.
Ja mahtuvathan ne, kun kaadetaan vähän takapenkkiä, mutta jos meitä olisi lähdössä kahta useampi, niin ei ihan onnistuisi nykyisellä ”pikkuautolla”.
Seuraava automme taitaakin taas olla vähän isompi.
Hahhah, juuri tuon takia olemme ottamassa isoa autoa. Meille on ollut aina hyvin tärkeää, että takakontti on iso joten siksi ollaan haettu autoja yön yli testaukseen. Siinä kerkee mallata laukkujen kanssa kunnolla.
[…] tiukkasanaisia keskusteluja miehen ”autoihanuudesta” (voit lukea hupaisan stoorin täältä), mutta onnenkantamoinen kävi eikä meille ko. avaruusalusta tullut koskaan. Jotain muuta kyllä […]