Mitä tuohon enempää sanomaan, anteeksi rakkaat lukijat kun pähisen täällä blogin puolella. Jotkut ehkä tietävät, että ostimme uudet sängyt kun meidän entinen sänky ja patjat olivat suoranaisia pommeja. Selät olivat jatkuvasti kipeinä huonoista patjoista ja sänky nitisi ja paukkui siihen malliin että miehen kyljenkääntämiset herätti meikäläisenkin yöllä. Koska patjanvaihtokin oli suunnitelmissa, testailimme ahkeraan erilaisia patjoja ja vertailun jälkeen päädyttiin ostamaan runkopatjasängyt meille. Nuo kauan odottamamme sängyt tulivatkin sitten toissapäivänä ja voi sitä onnea. Rahtasimme hikipäissämme ne asuntomme yläkertaan, asettelimme ja minäkin silittelin ahkeraan kaikki vuodevaatteet viimeistä myöten. Jännityksellä pujahdimme vällyjen väliin ja nukuimme makiat yöunet. Mutta öh, sanon minä.
Miehellä ei koske enää selkään ollenkaan, hän on onnessaan napakasta Airflow-patjastaan. Eipä koske minullakaan enää aiemmin murheenkryyninäni olleeseen ristiselkään, mutta muu selkäni onkin sitten jumissa aamuisin. Tyyny on hyvä, joten selkävaivat ei johdu siitä. Turha tässä on kenenkään patjakauppiaan selitellä että se vie muutaman viikon ennenkuin rupeaa huomaamaan eron, sillä on se vain kumma että selkävaivani katoavat heti ensimmäisenä yönä kun nukun laadukkailla hotellin/risteilyalusten patjoilla. Valitsin omaa patjaani ahkeraan, koeamakasin ja koemakasin, Unikulmankin patjaa testasin mutta se oli suoranaisesti raivostuttava. Kyseisellä patjalla maatessani vajosin jonnekin patjan syövereihin, olo oli nahkea ja ylös pääseminen oli oma projektinsa joten unohdin sen vaihtoehdon samantien. Niin juu, ja miehen sänky on alkanut natisemaan vain yhden yön jälkeen. Ei nyt oikein mene niinkuin Strömsössä nämä meidän perheen jutut.
Annan muutaman yön mahdollisuuden patjalleni, sitten koemakaan miehen patjaa ja jos ei homma ala toimimaan vaihdatan patjan takuun turvin. Tuo vaihtoehto ei vain naurata, sillä missään liikkeessä ei voi jäädä nukkumaan yöksi ja testata patjaa oikeissa olosuhteissa. Se on jo nyt kyllä todettu että pienoisella pötköttämisellä ja siinä tilanteessa miellyttäväksi koettu patja ei välttämättä olekaan sopiva pidempään pötköttämiseen.
Että huomenna meidän pitäisi juhlia uutta sänkyämme nauttien kuplivaa ”hätävara The pussilakanoiden” välissä. Fiilarit on pikkuisen maassa kun ajatus kipeästä selästä raivostuttaa ja takaraivossa jyskyttää jo valmiiksi patjanvaihtoprojekti. Ei naurata sitten yhtään, ja kun minua ei naurata niin eipä tästä vaimosta saa myöskään kovin hehkeää huomiseen juhlailtaan.
Pöh ja pöh!
Mielenrauhaa. I need that.