Apua, onko minulla miesflunssa?!

Viitaten eiliseen postaukseeni olin kyllä aika poikki eilen. Raahauduin ryytyneenä kotiin, söin ja menin istumaan sohvalle johon nukahdin istualteen. Heräsin siihen kun lapset huomauttivat isälleen nukkumisestani joten siirryin miehen pyynnöstä sänkyyn pötköttämään, mutta eihän nukkumisesta tullut enää mitään koska olin jo saanut pienoiset kauneusuneni sohvalla. Kurkkuun koski aivan kamalasti ja olo oli muutenkin kuin jyrän alle jäänyt joten päätin mitata kuumeen -jota ei tietystikään taaskaan ollut.

Erehdyinpä sitten sanomaan miehelleni että on se niin kumma että on aivan kipeä olo vaikkei kuumetta ole ollenkaan. Mies totesi ilahtuneena että minulla oli miesflunssa ja tiedättekös mitä? Pahempaa loukkausta hän ei olisi voinut minulle sanoa! Minä en voi vain sairastaa kuin mies. Tivahdin melko painokkaalla äänensävyllä ettei 39 asteen kuume joka on juuri alkanut ja jota ei ole edes vielä lääkitty ole pätevä syy lähteä ensiapuun taikka tilata ambulanssia. Olisin mielelläni maininnut myös siitä, ettei teatraalinen ”huomaathan että minä olen NIIIIIIN kipeä kun kuumetta on 37.3 C”-laahustaminen ja miljoonaan kertaan olotilan valittaminen kuulunut minun tapaani sairastaa enkä sillä tavalla nytkään toiminut. Aiheesta olisi tosiaan voitu keskustella pitkään ja olisin ampunut kärttyisänä täysilaudallisen ellei kurkkukipuni olisi hillinnyt kaikensorttista kommunikointia. Mieheni selvisi siis hyvin pienellä keskustelulla ja pelasti nahkansa.

Nukuin kyllä melko syvät yöunet ja pohdin vakavasti sitä lähtisinkö tänään töihin ollenkaan. Niin vaan vääntäydyin töihin, sillä kurkkukipu ja humiseva pää tuskin on riittävä syy ilmoittautua sairaaksi. Voiko tätä nyt kutsua miesflunssaksi kun olo on karmaiseva vaikken olekaan pahemmin sairas? Sanokaahan naiset että olen normaali nainen normaalin taudin kourissa enkä mikään miesflunssalainen, että meneehän raja siinä kun kärsin hampaat irvessä tästä olotilasta ilman sen suurempia möykkiä ja laahustamista?