Huoh. Haluatteko tietää koomisesta päivästäni? Ei se mitään, kerron sen silti.
Tiedättekö sen, että kun meidän perheessä hommat lähtee lapasesta niin ne sitten myös lähtee. Olisihan sitä ehkä pitänyt kääntyä kannoillaan aamulla töihin mennessä, sillä haistoin jo aamutuimaan, ettei päivästä tulisi hyvä. Kyllä sen vaan tietää. Enempiä selittelemättä sanon vain, että työpäivän aikataulut mätti ja pahasti, mikä aiheutti ketjureaktion loppupäivällekin.
Että nuin. Angry Birds elokuvaahan meidän piti mennä tänään katsomaan kutsuttuna. Sain työni hoidettua jokseenkin sellaiseen malliin, että kaavailin käyväni haukkaamassa jotain pikkulämmintä ennen elokuvaa. Siinä työpaikan ovella minä olin lähdössä ulos kun mies soitti paniikissa ja käski mennä Graniitti-Anttilaan hakemaan vaatteita lapsille. Se oli nimittäin niin, että lapset olivat juosseet myöhässä olleen miehen autolle ja siinä autossa ollessaan mies oli huomannut lasten pukeutuneen sellaisiin vaatteisiin, joita ei kehdannut kutsuvierasnäytökseen laittaa. Kelläkään ei tietty ollut kotiavaimia, joten minä olin se ainoa pelastava enkeli, joka pystyi hankkimaan jotain päälle pantavaa tenaville. Ei muuta kuin kipinkopin Anttilaan, jossa ei myytykään lastemme kokoisia vaatteita. Hiki otsalla Kamppiin metsästämään nuortenvaateliikkeitä ja plaraamaan mallistoa. Miljoona kysymystä myyjille, toiset miljoona soittoa vaatetietoisille tenaville ja hiki otsalla Kampin parkkihalliin odottamaan miestä. Ja odottamaan.
Olipa sitten ruuhka. Eikä ihan pikkuinen. Mies tatti otalla autossa jossain päin Helsinkiä, minä kuumissani ja nälissäni Kampissa kun en ollut saanut lämmintä ruokaa. Päätin mennä Picniciin hakemaan juustopatongin siinä, mutta satuinpa näkemään siinä samassa varkaankin. Siinä hän ilmestyi liikkeen ulkopuolelta ovella olevaan jonoon, nappasi juoman viereisestä hyllystä, laittoi sen taskuunsa ja meni seisomaan jonon perään. Vähäksi aikaa vain tosin, sillä huomasin herran pakittavan pikkuhiljaa takavasemmalle ja lähtevän myymälästä juoma mukaan pois. Mainitsin toki myyjälle tapauksesta, mutta kun ei tuntunut uskovan minua niin mitäs tuohon sitten enempää.
No, patongin sain syötyä ja sitten alkoi kuumeinen muun perheen odotus. Sieltähän ne kurvasi kahdeksan minuuttia ennen elokuvan alkua Kampin parkkihalliin, jossa lapset vaihtoivat vaatteensa autossa. Kolme minuuttia ennen elokuvan alkua kirmasimme parkkihallista ulos ja meikä repi lasten vaatteista hintalappuja irti. Jah. Hyvin kuulkaas kerettiin leffan alkuun!
Angry Birds-elokuva saa meidän perheen kehut ja suosittelemme. Taidokasta visuaalista jälkeä, vitsejä myös meille aikuisille ja Pixarimaista huumoria. Hauskoja yksityiskohtia, joten kannattaa pitää silmät auki. Naislinnut ei tosiaan päässeet kovin kummoiseen rooliin elokuvassa, muttei se ainakaan meitä haitannut.
Kuva Flickr.com
Anyway, meikäläisen piti laittaa ensin esittelypostaus Norwegian Jewelistä teille, mutta se vaatii vielä hieman viilausta. Koivuallergia vaivaa niin minua kuin esikoistakin siihen malliin, että päivät ja yöt menee tuskaillessa. Aivot on sumua ja olo on kaikkea muuta kuin hehkeä. Se vaikuttaa myös siihen, että seuraavan Youtube videon saaminen nähtävään kuntoon edistyy hitaasti. Elämä on.
Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.