Jos oli edellinen päivä ollut kaikin puolin miellyttävä niin oli kyllä aamukin maailman parhaassa hotellissa. Elämäni aikana on tullut pötköteltyä muutamissa pehmoisissa vällyissä, mutta Grand Hotel Kronenhofissa peitot olivat jo todella muhkeat. Nukkuminen oli ollut nautinto, joskaan kranttu selkäni ei ihan tykännyt sängystä.
Superpehmoiset petivaatteet ja niin pehmoinen peitto!
Aamu alkoi nautinnollisesti aamu-uinnilla ja kylpyhetkellä sekä suurin odotuksin aamupalan suhteen. Salaatinlehdet puuttuivat Koronenhofistakin, mutta muutoin valikoima oli suorastaan hämmentävä. Koin kuvaamisen järjestelmäkameralla hiukkasen häiritseväksi muita asiakkaita kohtaan joten otin aamupalalle mukaan vain kännykameran. Hyvä niin, sillä tuntui siltä että kiinnitin huomiota jo salamattoman ja äänettömän kännykamerankin kanssa.
Meren antimia. 
Honey anyone? 
Melko mukavasti raksuteltavaa. 
Komeita astioita. 
Hedelmiä, marjoja, ihana croissant ja sinne väliin kunnon pala Roquefort-juustoa. 
Lapsetkin oli huomioitu aamupalalla.
Me söimme ja söimme vielä lisää ihastuksissamme, sillä palvelu pelasi ja ainoa puute koko aamupalalla oli tosiaan salaatinlehtien puuttuminen. Vatsat täysinä teimme D:n kanssa vielä pienoisen kävelylenkin hotellin takapihalla ennen lähtöämme hotellilta. Ulkoalue oli aivan yhtä herttainen kuin hotellikin, ja täytyy myöntää että harmitus oli melkoinen kun meidän oli pakko talsia takaisin sisään valmistautumaan lähtöön. Ulostsekkaus toimi aivan yhtä hienosti kuin sisäänkirjautuminenkin, saimme ilmaiset vedet (kuplilla tai ilman) matkalle mukaan ja hotellinjohtaja tuli vielä hyvästelemään meidät ennen lähtöä. Keskusteluhetki oli hyvin miellyttävä, sillä hän muisti edellisen illan keskustelut ja ymmärsi kysyä meidän ajoreittiämme. Aikamoiset hymyt kasvoillamme lähdimme ajelemaan Pontresinasta seuraavaan kohteeseen, Itävallan Salzburgiin.
On the house. Pieni asia hotellille, mutta suuri asiakkaalle.
Matka Salzburgiin meni hotelliyöpymistämme muistellessa ja ihaillessa maisemia, mutta toisaalta hieman jännittyneinä sillä tarkoitus oli tavata D:n toinen eurooppalainen tuttavuus. Kyseessä oli jälleen henkilö, jota D ei ollut tavannut paljoakaan aiemmin ja nyt meidän tarkoituksena oli tutustua Salzburgiin tuon mieshenkilön johdolla. Uusi hotellimme, Goldenes Theater Hotel Salzburg oli sijainniltaan oikein oiva sillä se sijaitsi kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Hotellihuone oli siisti, mutta sisustukseen verrattuna kylpyhuone oli vanhemman oloinen kuin huone. Ilmastointia ei ollut, mutta pärjäsimme hyvin avonaisella ikkunalla sillä keli ei ollut helteinen.
D:n miespuolinen ystävä oli erinomainen opas. Yllätykseksemme kyseinen herra oli toiminut aikaisemmin matkaoppaana ulkomailla, joten hänellä oli taito kertoa juttuja mielenkiintoisesti. Ihastelimme kaupungin katuja, kuuntelimme tarinoita ja maistelimmepa Mozartin kuuliakin, niitä alkuperäisiä jotka eivät olleet niitä kultaisia joita kaikkialla myydään.
D:n ystävä kertoi myös, että McDonald’s oli joutunut taistelemaan Salzburgin kanssa siitä, saavatko he pistää ravintolan pystyyn historialliseen vanhaan kaupunkiin. Ongelmana oli nimittäin jokaisen tuntema keltainen iso M, jota ei hyväksytty missään muotoa näkyville. McDonald’s taipui kiistassa, ja täytyy myöntää ettei lopputulos ollut mitenkään pöllömpi.
Kiireisen aikataulun takia emme kerenneet tutustua Mozartin synnyinkotiin, jossa hän oli asunut ensimmäiset 17 vuotta. Eipä tuo paljoa haitannut, sillä emme olleet klassisen musiikin ystäviä mutta omaan silmääni Mozartin synnyinkodin alakerrassa sijainnut Spar-marketti tuntui häiritsevältä. Jotain muuta siihen olisi voinut mielestäni laittaa marketin sijaan.
Se oikea Mozartin kuula.
Kävelyretken päätteeksi päädyimme Salzburgia halkovan Salzach-joen varrella olevan Hotelli Steinin terassille nauttimaan pienet ateriat. Söimme ateriat sitkeinä sisseinä ulkoilmassa viltit niskassa, mutta siirryimme sateen tultua mukavan oloisiin sisätiloihin. Kuvia en viitsinyt räpsiä nähtäväksenne sisältä, sillä paikka oli täynnä ihmisiä.
Ilta oli jälleen onnistunut. D:n tuttava oli ollut erinomainen seuramies ja opas, näkymät Hotelli Steinin terassilta olivat mahtavat ja mikä parasta, huominen oli jotain yllättävää täynnä sillä D:n tuttava oli luvannut meidän näkevän aurinkoa. Tuleva matkakohteemme siis todellakin riippui siitä, missä aurinko tulisi paistamaan seuraavana päivänä.
Comments
6 vastausta artikkeliin “Alppireissu Day 8: Aamupala hienostohotellissa & Salzburg”
Kuten sanoit, että ”odotapas kun näet aamiaisen” niin todellakin olit oikeassa! Järkyttävä!… siis tuo valinnan määrä :P. Ei varmasti jäänyt nälkä 😉
Juu ei todellakaan, kaikista jutuista en viitsinyt ottaa kuvia ja keittiöstäkin olisi voinut tilata vielä jotain ekstraa. Jos miinusta pitää pohtia niin lasillinen perussamppanjaa (Moët) oli 22 sveitsin frangia. Melko kallista siis.
Itselläni on aina suuri kynnys ottaa hotellissa yleisiä aamiaiskuvia niistä buffeteista. Jotenkin nolottaa, vaikkei siihen pitäisi olla mitään syytä :P. Eli ymmärrän täysin. Tuostakin pitäisi ainakin itse päästä vain pois ja pistää rohkeasti kunnon valokuvaussessiot pystyyn xD. En ole pahemmin juonut samppanjaa aamiaisella, joten en oikein osaa verrata onko tuo kallista vai ei :P. Mutta ehkä tuollaisessa hotellissa voikin pyytää aika paljon tuollaisesta lisästä.
Minä en tosiaan mielelläni ottaisi kuvia brekkareista mutta koin sen tarpeelliseksi lukijoiden vuoksi. Kirjoitan arvosteluja myös Tripadvisoriin, joten kamera laulaa senkin takia. Mielestäni skumppa olisi voinut olla ilmaiseksi Kronenhofissa ja samppista ei ehkä ollenkaan, sillä kyllä lasillinen perussamppista oli mielestäni liian kallis. Ruotsinlaivoilla lasillisen laivan samppanjaa saa alta kympillä. Täällä saa siis melkein kaksi lasia kuplivaa yhden Kronenhofin samppislasin hinnalla.
Ihan mielettömän muhkean näköiset petivaatteet tuossa ensimmäisessä kuvassa! 🙂 Ja aamiaisvalikoiman kuvaaminen on minusta myös osittain vaivaannuttavaa, ja joskus tulee olo, että häiritsenkö muita aamupalaa kaikessa rauhassa nauttivia kameroineni, vaikken kuitenkaan heitä kuvaile vaan lähinnä niitä murkinoita. Varmaan pitäisi vaan rohkeasti antaa mennä ja kuvailla sydämen kyllyydestä..:)
Niin kait. Ehkä se kuvaamisen häiritseväisyys on siellä omassa pääkopassa loppujen lopuksi. Olen pitänyt tärkeänä noiden aamiaisten valokuvaamisia ihan jo senkin takia, että ainakin itseäni kiinnostaa hotelleissa juuri se aamupala ja onko siellä muutakin kun kahta leipää, yhtä juustoa ja yhtä kinkkua. Yhdessä hotellissa tuotiin aikoinaan kahden hengen pöytään lautanen, jossa oli yhteensä 4 siivua juustoa, kaksi kinkkuviipaletta ja kaksi meetwurstiviipaletta. Siinä kaikki neljän leipäviipaleen ja muutaman kahvikupillisen kaveriksi. Voit arvata että aamu lähti hiukkasen närkästyneenä käyntiin.