Alppireissu Day 2: Ihanko vain yksi huone?

Lämmin ja kaunis päivä ei olisi voinut mukavammin alkaa kun hotellin aamupalalta löytyi todella herkullisia leipiä. Söimme vatsat täyteen ja suuntasimme päiväksi 20 km:n päässä sijaitsevaan Zürichiin, joskaan emme saaneet melko valjuksi jääneestä kaupungista paljoakaan irti. Ihmiset olivat tosi ystävällisiä kaikkialla, mutta vakavan oloisia ja vauraus näkyi joka nurkalta. Timantteja, luksumerkkejä ja kauniita tavaroita oli kaikkialla mikä sai minut ihastelemaan liikkeiden ikkunoita. Nähtävyyksien perässä emme juosseet yhtään vaan nautimme kaupungin tunnelmasta niin kiertelemällä kuin tunnin mittaisella lounasristeilyllä.

Kaksi kreikkalaista salaattia ja kaksi valkoviiniä (10 cl) yhteensä 35 euroa. Joka reissun must. Näitä ilman emme mieheni kanssa lähde Suomesta. Ihan hyvä tietää ettei joessa ole haikaloja… Salaattia, anyone?

Illaksi ajoimme Zürichin toiselle puolelle esikaupunkialueelle, jossa seuraava hotellimme Holiday Inn Express Affoltern Am Albis sijaitsi. D oli toivonut halpoja majoitushintoja ja ehdottanut ennen matkaa hostelleja meille, mutta hänen suostumuksellaan päädyimme toisenlaiseen ratkaisuun. Niinpä majoituimme ajoittain kolmen hengen huoneisiin, sillä oma rauhaisa huone, vessa ja hotellin turvallisuus sekä palvelut merkitsivät meille kaikille hyvin paljon. Valinta jaetun huoneen ja hostellin välillä oli helppo, sillä henkilöhinta oli myös hyvin kilpailykykyinen hostellien hintoihin verrattuna.

Rakas ajamisesta nauttiva aviomieheni oli esittänyt toiveensa siitä, että välttelisimme kaikkia moottoriteitä. TomTom teki työtä käskettyä ja päätyi ohjaamaan meidät pikkuriikkistä ”traktoripolkua” pellon keskeltä. Usko meinasi loppua jo mieheltäkin, mutta pian heinien välistä pilkahti vilkkaan tien varrella sijaitseva hotellimme. Pieni kurvaus eteen, parkkihallin kysely ja eikun auto parkkihalliin hotellin alle. Matkalaukkujemme kanssa ilmestyimme vastaanottoon ja mies ryhtyi antamaan varaustietojaan. ”Ihanko vain yksi huone?”, kysyi miespuolinen vastaanottovirkailija ja loi katseen mieheeni, jonka vieressä seisoi kaksi mukiinmenevän näköistä (?) blondia naista. ”Juu, ihan vain yksi huone”, sanoi mieheni ja lähdimme kohti huonettamme vastaanottovirkailijoiden pohtiessa ehkäpä sitä, mitä tulisimme huoneessa tekemään.

Huono sattuma, vai oliko meille annettu tahallisesti rikkinäisen ilmastoinnin omaava huone ettemme jaksaisi tehdä mitään syntistä, tai sen takia että olisimme mahdollisimman vähin vaattein siellä? Sitä en tiedä, mutta kun kauppakeikan jälkeenkään huone ei ollut viilentynyt ja otsalle alkoi ilmestyä hikikarpaloita, päätti D talsia vastaanottoon ja käyttää kaikki naiselliset silmänräpsytystekniikkansa saadakseen toisen huoneen meille. Vastaanotosta tultiin tarkistamaan heti tilanne ja uusi huone järjestettiin hyvin nopeasti. Ilmastointi toimikin erinomaisesti toisessa huoneessa, joten pystyimme nauttimaan iltapalaa, lipittämään hieman jalkapallon katseluun sopivaa juomaa D:n tuliaspussukasta ja paikallisesta mehusta sekä mikä parasta, pitämään uniasut asiallisesti päällä yölläkin.

 Skål to that!, niinkuin itse tapaan sanoa.

Reissun toinen päivä oli taas oikein onnistunut. Hymy ei ollut hyytynyt kenekään kasvoilta vieläkään, mikä oli hyvä merkki. Seuraava päivä tulisi olemaan jo rankempi, joten peruspositiivista mieltä tarvittiin todellakin pohjalle.