Kylläpä sitä oli mahtava herätä allaoleviin maisemiin hyvien yöunien jälkeen Sonnenhotel Zaubekissa. Kömmimme hieman unihiekkaisin silmin hotellin aamupalalle jossa saimme olla melko rauhassa, sillä aamiaisella oli ainoastaan kaksi muuta pariskuntaa meidän seurueen lisäksi. Oli suorastaan harmi, ettemme voineet nauttia melko kattavasta aamupalasta ulkoterassilla vilpoisan kelin takia.
Mikäs sitä olisi ollut tuolla terassilla istuessa, nauttiessa aamupalasta ja maisemista.
Emmepä me kerenneet pitkään nauttia hotellista kun D:n mieystävä lähti johdattamaan meitä Grossglockneriin, joka on samalla myös yksi Alppien korkeimmista huipuista 3.798 metrin korkeudellaan. Ihan halpaa lystiä moinen 48 kilometrin pituinen reitti ei olut, sillä pelkkä päivälippu oli 34 euroa (hinta 34,50 euroa vuonna 2015) mutta me maksoimme vielä siinä samassa liikkumisemme vuorilta pois seuraavaan kohteeseen, yhteensä 40 euroa.
Matkalla vuoren huipulle pysähdyimme pienoiseen kylään katselemaan paikkoja ja syömään lounasta.
Moni ihminen on vuosien saatossa kuollut yrittäessään valloittaa Grossglockneria. Muistutukseksi kaikista menehtyneistä oli paikalliselle Heiligenblutin hautausmaalle pystytetty muistomerkki. Rautaiseen kirjaan oli kaiverrettu mm. menehtyneiden nimet, iät ja tapa millä he olivat vuorilla menehtyneet. Jotenkin sitä tuli selattua kirjaa hyvin vakavin miettein kun vilkaisi samalla vuorten huippuja.
Pienen lounaan jälkeen jatkoimme matkaamme kohti huippuja. Aloin pian ymmärtää sen, miksi tullimaksu vuorille oli ollut niin suuri. Kiipesimme autolla pikkuhiljaa kohti vuoria hyviä teitä pitkin, jylhiä maisemia ja vesiputouksia ihaillen.
Kaiser-Franz-Josefs-Höhe ja itäisten Alppien pisin jäätikkö, Pasterze.
Alue oli myös Murmelien valtakuntaa, ja näimpä minäkin muutamasta karvaotuksesta vilauksen.
Matkalla alas pydähdyimme ihailemaan vielä myös vesiputouksia, joilla uskotaan olevan keuhkoja puhdistavia vaikutuksia. Raikastahan tuo ilma putouksen lähellä oli, mutta ehkäpä sitä olisi täytynyt seistä putouksen vieressä huomattavasti pidempi aika huomatakseen olossa jotain eroa. Vilpoinen keli piti huolen siitä ettei ainakaan meikäläisen tehnyt mieli seisoskella pitkää aikaa auton ulkopuolella vaan penkinlämmitin kutsui tätä vilukissaa.
Laskeuduttuamme hieman alemmas sanoimme hyvästit D:n miesystävälle ja jatkoimme matkaamme kohti seuraavaa majapaikkaamme. Varasimme majapaikan pikaisesti Hotels.comin kautta kun sopiva kohde tuli vastaan ja yllätyimme positiivisesti 2,5 tähden majapaikastamme. Kolmen hengen huone Alpenparks Hotel Matrei’ssa kustansi meille noin satasen aamupaloineen, ja ystävällinen henkilökunta yhdistettynä tilavaan ja siistiin huoneeseen sai nämä matkalaiset iloiseksi. Väsyneenä simahdimme aika pian sänkyyn, joskin omalta parvekkeelta yritimme bongata salamia taivaalta ennen matkaamme höyhensaarille.
Päivä oli ollut jälleen mahtavia maisemia täynnä, mutta jotenkin Grossglockner jätti vaisuksi. Se turistirysämäisyys iski päin näköä ja ehkäpä olin jo hieman kyllästetty Alppimaisemilla. En minä ihan kielläkään teiltä lukijoilta visiittiä Grossglocknerille, mutta parempiakin maisemia on varmasti tarjolla muualla. Mikäli itse kiinnostuit kohteesta, Grossglocknerin kotivuille pääset suoraan tästä.
Ja pihalla kuin lumiukko meikäläisen Alppireissusta? Kaikki aiemmat päivät suoraan tägillä tästä.
Comments
4 vastausta artikkeliin “Alppireissu Day 10: Grossglockner”
Hienoja kuvia upeasta vuoristotiestä! Itse olen tien kulkenut viisi kertaa (tosin vain kerran ajanut sen itse), ja näihin maisemiin on jäänyt pala sydäntä ikuisiksi ajoiksi!
No hienoa että tykkäsit. Kyllä vuoristomaisemissa yleensä on tosiaan sitä jotain. Silmä lepää niitä jylhiä maisemia katsellessa. Kiitos kommentistasi 🙂
Oliko tuo 34e maksu ikään kuin tullimaksu?
Eli siis tarkoitan sitä, jos vaikka haluaisin vain ajaan Grosglocknerin vuoren kyljestä ohitse maisemaa ihaille, niin joudun silti maksamaan 34e?
Heips, se oli tosiaankin sen tietyn tien käyttämisen eräänlainen tullimaksu. Jos et aja ko. tiellä niin maksua ei mene. Jos meinaa haluta nähdä ko. vuoret niin kannattaa se summa kuitenkin maksaa, sillä melko aikaisessa vaiheessa he sitä tuntuivat pyytelevän ainakin sillä suunnalla mistä kohtaa me olimme vuorelle menossa.