Sama tilanne varmaan monessa muussakin perheessä, kesälomat on alkanut pikkukoululaisilla mutta meillä aikuisilla sitä lomaa ei todellakaan ole yhtä paljon. Meillä oli yritys saada molemmat lapset jonnekin päiväleirille viikoksi, mutta niin vain kävi että toinen lapsista pääsi kaverinsa kanssa leirille mutta toiselle, nuorimmalle ei paikkaa löytynyt.
Meidän perheessä tukiverkosto on melko olematon, sillä isovanhemmat ovat kaukana pääkaupunkiseudusta ja osa kiinni työelämässä. Tämä viikko onkin se pahin tällä hetkellä sillä nuorin joutuu olemaan päivät yksinään. Kyllähän hän käy kavereilla ja kaverit käyvät meillä, mutta äitinä minusta tuntuu aivan kamalalle ettei kumpikaan meistä vanhemmista voi olla läsnä päivisin nuorimmalle.
Hyvin tuo minun kuopus pärjäsi tänään, mutta arvatkaa miltä minusta tuntui kun lapsi sanoi äsken kaverilleen lähtiessä minulle: ”Äiti, minulla oli oikeastaan tänään aika tylsää”.
Kovasti minä siinä pahoittelin, rohkaisin ja tsemppasin sillä kyse on vain viikosta ilman esikoisen seuraa. Sisuskaluja kuitenkin vääntää todella paljon. Voi minun pikkuistani!
Että lomia odotellessa.
Kohtalotovereita?