Ja nyt siellä ehkä joku lukija hymisee tyytyväisyyttään kun kiireistä arkeaan ajoittain valitteleva bloggaajalle on määrätty mielialalääkkeitä mutta valitettavasti olettamus on väärä.
Minulla on ongelma ja se on kuiva ja tiettyyn vuodenaikaan kutiseva iho. Ongelma on ollut siinä mielessä vakava, että minulle on määrätty kyseiseen vaivaan lääkkeeksi Atarax-tabletteja jotka auttavat tehokkaasti iho-oireisiin liittyvään kutinaan. Ataraxista on ollut minulle todellinen apu, mutta sen oheisvaikutukset eivät ole olleetkaan sitten niin mieluisia. Atarax aiheuttaa minulle väsymystä minkä takia otan sen vasta yötä vasten, mutta sitä seuraava aamu ja aamupäivä onkin sitten vaikea. Veto on totaalisen veks ja olo on suorastaan työkyvytön töissä, mikä häiritsee tätä naista valtavasti.
Päätin sitten keskustella puhelimessa lääkärin kanssa josko Ataraxille olisi jokin toinen vaihtoehto. Voiteita ja kevyempiä antihistamiineja on jo testattu, joten äärimmäisenä vaihtoehtoja pohtiessa lääkäri rupesi kertomaan mahdollisuudesta määrätä myös mielialalääkkeitä, jottei kutina tuntuisi niin vahvana. Excuse me?! Kiitin kauniisti ja sanoin, ettei äärimmäisin vaihtoehto tule kysymykseenkään. Minä mieluummin rapsuttelen kroppaani hampaat irvessä ja kävelen puoliunessa joinain aamuna sen sijaan että rapsuttelisin kroppaani naama muikeassa hymyssä ja pääkoppa turtana mielialalääkkeiden voimasta.
Pienoinen gallup töissä kuitenkin oli aika surullista kuultavaa. Ihmiset popsivat lääkärin määräyksestä jos jonkimoista lääkettä ja jos he laittaisivat kyseiset lääkkeet pöydälle kasaan, kertyisi vuodessa lohduton määrä pillereitä. Kukaan ei ainakaan myöntänyt popsivansa ”onnellisuuspillereitä”, mutta kyseltävien lähipiiristä löytyi ihmisiä joille niitä oli määrätty jos jonkinmoiseen vaivaan. Polvikipuun, kilpirauhashäiriöihin sun muihin, mutta mikä olikaan tulos? Vaivaa ko. pillerit eivät parantaneet, sillä lääkärit eivät olleet tutkineet tarkkaan itse oireita. Toisen henkilön polvi tarvitsi mielialalääkkeiden sijaan kunnon operointia ja kilpirauhasvaivoihinkin löytyi parannus kun itse vaiva löydettiin, kiitos potilaan omien hoksottimien.
Surullista kuultavaa ja luettavaa. Mieliala/masennuslääkkeitä määrätään kuin Buranaa konsanaan ja moni ihminen popsii niitä varmasti aivan turhaan. Olisiko aika pohtia onko niille lääkkeille omalla kohdalla oikeasti tarvetta?
Minä popsin nykyään kokonaisen sijasta puolikkaan Ataraxin silloin kun on tarve. Aamut ovat edelleen kankeita mutta liukuvan työajan turvin minun ei aina tarvitse herätä ihan kukonlaulun aikaan. Vilpoista kolmen minuutin suihkua pidemmän ja kuuman suihkun sijasta minä en pysty ottamaan, ja pesuaineenanikin on miellyttävän tuoksuinen suihkusaippua kosteusvoiteen sijaan. Tiedän että muutamilla asioilla voisin ehkä hieman vaikuttaa olotilaani, mutta kaikesta en ole valmis luopumaan. Mielialalääkkeet kuuluvat psyykkisiin vaivoihin, ei normaaliin atooppisen/herkän ihon kutinaan, polvirikkoihin, kilpirauhasongelmiin sun muihin fyysisiin vikoihin.
On hienoa tuntea tunteet vahvoina ja elää tässä hetkessä täysipainoisena, vai mitäs mieltä olette?
Onkos täällä muita joille on ehdotettu/määrätty mielialalääkkeitä ”väärään vaivaan” ?
Kaiken pahan alku ja juuri, mutta ah, niin helpottava: Atarax.
Comments
8 vastausta artikkeliin “Jaa, että ihan mielialalääkkeitä?”
Suomessa on kyllä just, siis just tollasta! Esim päihderiippuvuuksiin tarjotaan mielialalääkkeitä, koska kyllähän se nyt masentaa, kun on tuhonnut elämänsä päihteillä, sehän on selvä. Sen sijaan, että autettaisiin ihmistä elämään raittiina, on hänet helpompi ylilääkitä mielialalääkkein. Pahimmassa tapauksessa lääkkeitä annetaan sellaset annokset, että päihderiippuvaisen ei tarvitse käyttää sitä varsinaista riippuvuuden kohdettaan enää lainkaan, koska mielialalääkkeet toimivat päihteen korvikkeena. Tosi laadukasta elämää varmasti tollanen pää pöllyssä kulkeminen 24/7.
Juu, tuo on surullista, laadukkaasta elämisestä ei ole tietoakaan. Taitaapi lääkärit saada kunnon provikat noista tiettyjen lääkkeiden määräämisistä.
Jätetään nyt vastaus, vaikka hyvin vanha aihe, mutta jos joku muukin tänne löytää. Mielialalääke on kyllä se lääkeryhmä, mutta sieltä on apua moneen, niiden vaikutustavan vuoksi. Kyllä, esimerkiksi myös kipuun (nostavat kipukynnystä), vaikka toki syykin pitää hoitaa, jos sellainen on, hetkessä se harvoin tapahtuu, silloin kemiallinen apu on ihan jees. Samoin urtikaria ja kutina, doksepiini (ai kauhea, taas trisyklinen MASENNUSLÄÄKE) on hyvinkin käyttökelpoinen siihen, eri annostuksella kuin masennukseen. Voin sanoa, että oikeasti perkeleellisen kutinan kanssa söisi vaikka pikkukiviä, jos tietäisi, että se auttaa. Itse syön mm. noita (en siis pikkukiviä, vaan doksepiiniä), seuraava steppi on solunsalpaajat tai biologiset lääkkeet, että jos asioita pistetään oikeisiin mittasuhteisiin…
Hienoa kuulla, että niistä on apua. Minulla ei kyseisistä lääkkeistä ollut paljoa tietoa. Olen onneksi nyt pärjännyt Ataraxilla ja vaihdellut annosta tuntemusten mukaan.
Pää pöllyssä eläminen, naama muikeassa hymyssä ja pääkoppa turtana mielialalääkkeiden voimasta jne. Nämä huolettomasti heitetyt kommentit kertovat ensisijaisesti a) asenteista ja peloista, sekä b) huonosta potilas-lääkärisuhteesta. Noita heittoja olisi hyvä välttää, koska ihmiset mieltävät näitä virheellisesti jo ihan tarpeeksi. Sivu- ja haittavaikutukset, lääkevalinta, teho jne ovat asiallisempaa ja hyvä olisi yksilöidä ihan tasan tarkkaan mistä lääkkeestä ja mistä annoksesta on kyse.
Edellä mainittu doksepiini pienellä annoksella voi olla erityisen hyvä! Tässä tarkoituksessa esim 10 mg voi riittää, antidepressiivinen vaikutus vaatii vähintään 75 mg. Yksi off label mahdollisuus on myös gabapentiini illaksi ja yöksi. Tarpeetonta kommentoida sen käyttöaiheita yleisemmin ottaen. Gabapentiini voi parantaa unenlaatua ja on yleensä vähemmän väsyttävä kuin edellä mainittu Atarax. Kaikki ihotautilääkärit eivät välttämättä pidä valikoimassaan tätä lääkettä, mutta voi pitää mielessä kokeneelta erikoislääkäriltä kysyttävänä.
Entä ihotautien hoidossa käytettävä valohoito? Se voi auttaa kutinaan.
Hei Jtk, hienoja huomioita sinulta. Minä olen tosiaan sellainen ihminen, joka pyrin välttämään lääkkeitä, mutta olen sen oppinut vuosien saatossa, että joskus kuitenkin se on parempi vaihtoehto kuin ilman lääkkeitä. Kyseinen postaus on kirjoitettu lähes 10 vuotta sitten, joten tietoisuus lääkkeistäkin oli ihan eri luokkaa kuin nykyään. Minun kohdallani tapauksessa oli kyse b) huonosta potilas-lääkärisuhteesta. Nyt on asiat toisin.
Olen oppinut ”hallitsemaan” kutinaa enemmän ja kyllä käytän edelleen pahimpina hetkinä puolikasta Ataraxia. Mielialalääkkeisiin en ole vieläkään koskenut. Kritiikkini oikeastaan kohdistui siihen, että nykyään ihmisille määrätään ajoittain liikaa lääkkeitä, koska se on vaan se helpoin tapa ilman perusteellista tutkimista. Yhä enemmän tulee mediassa tarinoita samanlaisista tilanteista varsinkin mielialalääkkeiden kanssa.
Kiitos noista täsmennyksitä ja vinkeistä. Valohoito kuulostaisi sellaiselta minulle sopivalta.
Edelliseen lisäten: tablettimäärä. Se ei kerro juuri mistään. Esimerkiksi 9 tablettia 10 mg tablettina on vähemmän kuin yksi 100 mg tabletti. Mielikuvat puhuvat paljon enemmän kuin itse asia. Älä pliis järjestä mitään gallup-kyselyä.
Ei ole tarvetta järjestää gallupkyselyä, voit olla rauhassa. Hyvää alkavaa kesää sinulle Jtk.