Onnen murusia

Heips. Kyllä taas hiukkasen hävettää kun en ole kirjoitellut tänne. Päässä on ollut kaikenlaista liikkeellä, ja kaikkein eniten siellä on kyllä jyskyttänyt suoranainen ärtymys. Töissä asiat on junnannut isommalti kun yhden valmistuneen homman tilalle on tullut kaksi uutta. Se riittämättömyyden tunne on saanut otsasuonen pinkeäksi varmaan senkin takia, ettei kotona ole voinut rahoittua oikeastaan ollenkaan. Stressi tekemättömistä asioista töissä ja kotona ei vain ole ollut nautintoa sielulle ja siksi ei ole ollut energiaa tehdä postauksiakaan.

Uskomatonta miten pienet asiat voivat saada toisenlaisen fiiliksen. Tänä aamuna olin taas melko harmistunein mielin menossa töihin mutta normaalista poikkeava työpäivä sai meikäläiseenkin eloa. Nautin suunnattomasti keskusteluista kollegoiden kanssa ja vaikka töitä tuli lisää iso kasa ”pakko tehdä just nyt heti”-meiningillä, olin virtaa täynnä. Naama messingillä tulin kotiinkin, sillä minulla ei ole tänään yhtikäs mitään. Istun kotona, katselen televisiosta ohjelmia joita en edes koskaan tiennyt olevan, ihailen siistiä kotia ja nautin vain.

Tänään oivalsin jotain taasen, jotain sellaista jonka olin jo välillä unohtanut.

Pienistä murusista se onni syntyy. Hymyilevä tuntematon vauva joka tapittaa minua kulkuvälineessä, herkullinen smoothie, pieni hetki oman kullan kainalossa, kynttilät, pimeät illat ja lasten halit.

Kun vain jaksaisi kiireiden keskellä nähdä ne pienet onnen muruset niin maailma ja oma elämäkin näyttäisi kauniimmalta.

Eipä tässä kuvassa kovin erikoista ole. Minulle se kuitenkin oli taas sellainen yksi ”onnen murusia-hetki” kun seisoin lämpimänä iltana hyttimme parvekkeella ja ihailin auringonlaskua.

Oikein hyvää torstaita ja tulevaa viikonloppua!