Nyt on piirrettävä ruksi seinään. Kaikki nämä vuodet risteilylautta on ollut meille risteilylautta, mutta tällä kertaa risteilylautta Silja Serenade oli meille pelkkä kulkuväline paikasta A paikkaan B ja takaisin. Me emme tutustuneet aluksen ohjelmistoon, me emme nauttineet aterioista pitkän kaavan mukaan taikka istuneet Promenadella katselemassa ihmisiä ja nauttimassa ehkä sitä yhtä lasillista harvinaisempaa viiniä. Tästä postauksesta on siis turha hakea komeita kuvia Brazilialaisilta viikoilta, kauniita annoskuvia tai mitään sellaista joka ylistäisi sisällä nähtyä tai koettua. Me hyppäsimme risteilyoravanpyörästä pois ja nautimme toisenlaisesta matkasta ilman suurempia aikatauluja lievän ”risteilyväsymyksen” takia.
Aikatauluista puheenollen, lämpötila meinasi nousta meillä kaikilla siinä vaiheessa kun olimme menossa Olympiatermiaalille. Rakennustöiden takia terminaalille kulkevat raitiovaunut oli korvattu Kauppatori-Tehtaankatu välillä bussilla 3X ja tuo raitiovaunu/bussikuvio ei toiminut kovinkaan hyvin. Julkisen liikenteen tökkimisen takia menimme laivaan sen verran myöhään, että pöytävarauksellisiin ruokapaikkoihin oli turha yrittää enää. Päädyimmekin Tavolàtan sijasta El Capitániin, jonka suppea menu ja ruoat eivät nyt paljoa mieltä ylentäneet. Kasvisruokaa suosivana El Capitánin kasvisateria oli suoranainen kauhistus, joten laitan vain kuvan näytille ja jätän muun kertomatta.
Ruoan jälkeen menimme ihailemaan aurinkoista merta pieneksi ajaksi Atlantis Palacen Keulabaariin ja sen jälkeen talsimme Taxfreen kautta hyttiin. A-hytti oli kyllä meidän perheen pelastus, sillä hytissä oleilusta tuli paljon mielekkäämpää television myötä. Lapset ja mies jumittuivat herkkujen kanssa hyttiin leikkimään uusilla leluilla ja katsomaan Suomen jääkiekkopeliä, kun minä puolestani laivatyttönä tepastelin ulkokannelle kuvaamaan kaunista iltaa.
Iltaelämää siis emme laivalla nähneet ollenkaan. Palasin hyttiin ja Suomi-pelin jälkeen päädyimme miehen kanssa pelaamaan vanhojen aikojen kunniaksi korttia.
Huonosti nukutun yön jälkeen oli ihanaa herätä omassa rauhassa uuteen aamuun. Olimme päättäneet jättää aamupalankin väliin, jottei meidän tarvitsisi herätä liian aikaisin aamuun. Hyvin levänneenä (paitsi minä) päivä Tukholmassa meni loppujen lopuksi miellyttävästi. Kävimme ruokailemisen jälkeen ihailemassa kaupunkia Skyview-hissistä, josta kerron myöhemmin lisää.
Paluumatkalla söimme jälleen El Capitánissa ja sain suuren neuvottelun jälkeen vaihdatettua pavut kasvisateriastani toiseen vaihtoehtoon. Ruokailun jälkeen kiertelimme hieman ulkokannella ihailemassa saaristoa ja katsoimme pienen hetken Promenadella esitettyä showta. Parasta antia merimatkassa oli kuitenkin Tukholman aina niin upea saaristo.
Ja pikku vinkki maisemien ihailuun. New York Club & Loungen takana olevalla terassilla on miellyttävät penkit oleskeluun ja paikka on tuulelta suojattu. Minäkin, aina kylmissäni oleva nainen, pärjäsin melko hyvin viilenevässä illassa. Alkuillasta itse ravintola on hyvin hiljainen, joten lapsille se on kiva paikka isoine sohvaryhmineen ja lattiaan maalattuine autokaistoineen.
Ilta päättyi ennen hyvissä ajoin ennen kymmentä kun talsimme kaikki hyttiin. Me aikuiset pelasimme muutaman korttikierroksen ja se oli siinä. Pienen kyyneleen minä silmäkulmaani kyllä väänsin hytissä illalla, sillä kaipaan kovasti mahdollisuutta nauttia laivalla olosta ainoastaan mieheni kanssa. Ei ”mennäänkö jo?” kysymyksiä, säännöllisten ruoka-aikojen vahtimista, sitä tietynlaisen vapauden puuttumista.
Lasillinen kuohuvaa keskellä päivää lämpimällä terassilla? Hidasta monen ruokalajin ateriointia hyvässä ravintolassa? Jalalla koreasti yökerhossa pilkkuun saakka ja vielä yöruoan kautta hyttiin ilman aikaista ”nahkavekkareiden” järjestämää aamuherätystä? Kyllä kelpaisi. Meillä on nolla risteilyä tällä hetkellä varattuna ja nyt on pakko pitää paussi koska vapaita viikonloppuja ei vain ole koko kesänä. Mies kuitenkin tietää että tämä nainen kaipaa pienen kahdenkeskisen irtioton, joten katsellaan milloin löydän itseni seuraavan kerran laivalta ja mistä seurasta.