Huoh. Postauksiani tässä aikojen saatossa seuranneet ovat varmaan tietoisia tästä minun herkästä luonteestani koskien rakkaita ihmisiä ympärilläni. Otan heidän huolensa ajoittain hiukkasen vakavasti menettäen huonossa tapauksessa omat yöuneni aika komeasti. Tänä yönä tuokin sitten tapahtui, sillä heräsin kello 2.36 ja taistelin itseäni uneen aamuneljään saakka. Kello 4.15 heräsin siihen että lapsen kännykkä piippasi tyhjää akkuaan ja siinä olikin sitten tämän naisen yöunet. Se että näen miehen työpaineen enkä voi auttaa häntä niissä saa minut suremaan. Mieheni stressi ei voi olla hyvästä ja eipä omaa olotilaani paranna yhtään uutisointi Ile Jokisen aivoverenvuodosta saatikka se, että oman isäni kuoleman vuosipäivä alkaa lähestymään. Joka vuosi nimittäin tunnen isin kuolinpäivän lähellä tietynlaista pienoista epämiellyttävää olotilaa peläten jonkun läheisen ihmisen menettämistä.
Miehen ja omienkin töiden takia tämä vappu meni hyvin matalalla profiililla. Meille vappuaatto oli normilauantai ja istuttiin kotona katsomassa lasten kanssa leffa sekä napsittiin näinkin vähäisiä herkkuja.
Vappupallot lapset sentään olivat isänsä kanssa hakeneet tiistaina mutta siinä oli meidän perheen vappukoristelut. Säälittävin vappu ikinä, mutta muuhun me emme yksinkertaisesti pystyneet tänä vappuna taipumaan. Onneksi lapset eivät olleet moksiskaan haljusta menosta, sillä toinen linkkaa jalkaansa ja toisella on niin pahat allergiaoireet että silmät paistaa punaisina kuuhun saakka. Onkin ihan hyvä että pääsemme tänään äitini herkkupatojen äärelle ja ehkäpä unohtamaan työasiat vähäksi aikaa.
Toivottavasti teidän vappu meni paremmissa merkeissä, vai menikö?
Comments
4 vastausta artikkeliin “Ai mikä vappu?”
Tiedän tasan tarkkaan, miltä tuntuu, kun katselee vierestä toisen taistelua esimerkiksi noissa työasioissa. Se riipii sydäntä :/. Itse kun haluaisi auttaa ja ratkaista koko tilanteen, mutta joskus ei vaan voi tehdä mitään. Pahinta tuo on, kun on kyse omasta puolisosta. Toivottavasti kaikki kääntyy kohta parempaan suuntaan!
Voi Jerry, sitä odotellessa että asiat kääntyisi parempaan suuntaan mutta syytä epäillä että näillä mennään jopa juhannukseen saakka 🙁 Kiitos lohduttavista sanoistasi.
It’s always darkest just before dawn. Tuo sanonta pitää oikeasti paikkansa. Kyllä ne siis järjestyy, usko pois :). Ole hyvä. Kaikki kaipaavat niitä joskus!
Kiitos Jerry. Otin justiinsa pikkutorkut autossa kun ollaan ajamassa äitin luo. Viikonloppu menee aika paljon muissa kuvioissa ja veikkaan että se tekee hyvää miehelle (ja samalla minulle)