Huumorintaju pikkuisen hukassa

Tämän päivän olisi voinut pistää romukoppaan totaalisesti. Koko pääsiäisloma meni kunnostustöitä tehdessä ja vaikka olemmekin erittäin tyytyväisiä lopputulokseen ja meillä oli kivaa apulaisporukan kanssa, lepo olisi tehnyt terää. Tämä aamu valkenikin aivan liian nopeasti ja paikat hommista kipeänä rahtasin luuni töihin totaalisen tyhjällä pääkopalla.

Itse asiassa pääkoppani on pelottavan tyhjä, sillä en ole muistanut oman pankkikorttini koodia kahteen päivään. Sen pankkikortin, jota olen käyttänyt yli vuoden verran ilman mitään ongelmia. Olen nyt yrittänyt näpytellä yhdessä sun toisessa paikassa erilaisia tunnuslukuja mutta mikään ei ole ollut oikea. Ja aivan turha minun on metsästellä jostain tunnuslukulappua, sillä minulla on tapana laittaa tärkeät tavarat ja asiakirjat niin varmaan talteen etten loppupeleissä muista itsekään minne olen laittanut ne. Pistän tämän kaiken nyt väsymyksen piikkiin, sillä kunnostustöiden takia yöunet jäivät koko pääsiäisen ajan hiukkasen lyhyiksi.

Tänään nukahdinkin kolme kertaa matkalla kotiin. Jottei nyt päivä olisi tässä perheessä ollut liian hyvä, normaali jatkoyhteyteni jätti tulematta ja myöhästyin juuri sellaisena päivänä jolloin jokainen minuutti on tärkeä. Lasten piti saada ruokaa just nyt heti ja koska huomasimme hommien lirisevän päätti mies tuoda kaupasta jotain pikaista evästä. Eipä siitäkään tullut mitään, sillä eräs henkilö pakitti parkkipaikalta miehen autoon ja niinpä hänen täytyi jäädä selvittämään asiaa. Nyt autoa koristaa kiva jälki ja tämä ilta meneekin vahinkoilmoitusta tehdessä.

Pienoisen ärsytyksen vallassa pistin spagettiannoksen mikroon lämpiämään mutta unohdin laittaa mikrokuvun lautasen päälle koska puhelin soi samaan aikaan. Enpä viitsi tähän laittaa kuvaa ihanasta mikroaaltouunistamme, mutta kertokoon kuva annoksestani jotain…

Näillä mennään tänään. Olen todella tyytyväinen että pääsen irrottautumaan peruskuvioista torstaina. Pikku visiitti Tallinnaan ei olisi voinut parempaan saumaan tulla.