Helou helou! Täälla sitä ollaan kuulkaattes paiskittu töitä ihan koko viikko, sillä meidän perheessä ei olla voitu yleensä viettää varsinaista hiihtolomaa miehen töiden takia. Tänä vuonna jälkikasvu jätti myös menemättä isovanhemmilleen, joten meillä aikuisilla on ollut ihme kyllä enemmän leppoisa hiihtoloman aika kuin silloin, kun lapset olivat isovanhemmillaan viikon. Miksi? Me miehen kanssa tupattiin aina viikon vanhempainvapaan turvin väsäämään kalenteriin niin paljon menoja kaupungille, että olimme loppujen lopuksi aivan död viikon vapaan jälkeen. Nyt ollaankin tultu lastenhoitovelvoitteen takia töistä kotio ja nautittu täydellisestä rauhasta. Ei Wilmaa, läksyjen tarkistusta ja kokeisiin tenttaamista vaan pelkkää syömistä, sohvaperunana oloa ja hyggeilyä. Ja mä olen kuulkaattes nauttinut!
Ilon kyyneleitä ja jänniä hetkiä
Mitäs muuta tänne? Vakituiset lukijat varmaan muistaa meikkisen suuren tuskan oman rakkaan äitini takia viime syksynä ennen Välimeren risteilyä. Sitä kauheaa menettämisen pelkoa ja surua äidin kunnosta kesti tovin, mutta oli ihana kuulla vihdoin ja viimein, että kaksi viimeisintä viikkoa ovat olleet äidilleni kivuttomia. Sitä minä en kuitenkaan voi hyväksyä, että äitini joutui elämään yli neljä kuukautta sietämättömien kipujen kanssa lääkärin hoitovirheen (?) takia. Saas nähdä, miten asian kanssa loppujen lopuksi käy, sillä näillä näkymin viemme asian eteenpäin. Anyway, minulle äidin onnenkyyneleet ovat olleet niin suuri onni, etten pysty edes kuvailemaan sitä tänne.
Jänniä hetkiä on taas menossa sen takia, että sain pressikutsun erääseen messevään tapahtumaan. Tälle bloggaajalle se oli suoranainen unelmien täyttymys ja tässä vaiheessa minun on vaikea uskoa sitä edes todeksikaan. Ilmoittautumisvahvistus on tullut, siihen liittyvään kyselyynkin on jo yrityksen puolelta vastattu, joten luulisi kaiken olevan sinänsä ihan oikeasti totta. Tässä vaiheessa en kuitenkaan uskalla asiaa sen enempää paljastella, sillä meikähän on tämmöinen pelkuri ja pessimisti. Enköhän tässä muutaman viikon sisällä paljasta minne olen mahdollisesti suuntaamassa, kunhan liput kolahtaa sähköpostiin.
Pakkanen, siitä suomalaiset tykkää…
JUUU! Ihan oikeesti. Näin 70-luvun lapsosena meille oli lumiset ja kylmät talvet ihan normijuttu. Sitä oltiin ulkona vaikka kuinka paljon ja kotiin tultiin vasta sitten, kun oli pakko tulla lämmittelemään kylmettyneitä sormia ja varpaita. Nykyistä normimeininkiä sään suhteen olenkin kauhistellut vuositolkulla, kun pääkaupunkiseudulla lumi ja kunnon pakkanen on ollut enemmänkin harvinaisuus. Mutta mites nyt? Pakkasta ihan kunnolla ja lumi narskuu kenkien alla. Luulishan sitä haluavan jäädä arkiaamuina kodin lämpöön bussipysäkille tallustamisen sijaan, mutta meikä on suunnistanut innosta piukeana ulkoilmaan. Kunnon toppatakki ja kerrospukeutuminen pitää huolen siitä, ettei edes -22 asteen pakkanen iske jäseniin ja lämpö pysyy täydellisesti siellä missä pitääkin, joten kiitti vaan Luhta, kun siellä osataan hommat. Naama ei tykkää pakkasesta sitten yhtään ja nyt kärsitään ja pahasti, mutta josko nassukin saataisiin kuntoon Retroristeilyyn mennessä. Toivossa on hyvä elää ja elämä on.
Ja sitten sitä vlogia
Huomasin tuossa, etten tainnutkaan mainita täällä aiemmin Karibian risteilymme viimeisistä päivistä tehtyä Youtube-filmiä. Pölinät jäi valitettavasti pois, mutta eiköhän Bahaman kirkkaan sininen vesi kuitenkin korvaa pölinät. Siitä siis kattelemaan vimosimpia päiviämme Norwegian Escapella 2016 ja ihan tiedoksi vaan, että vlogi Välimeren risteilystämme Norwegian Epicillä 2017 on työn alla.
Oikein mukavaa viikonloppua, mahtavaa hiihtoloman loppua ja toisille sen alkua. Nauttikeehan!
Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.