Ihan tähän alkuun sanon vain pikkuisen asian. Minä ymmärrän, että joskus mieli on niin toivoton, että päätyy surullisiin tekoihin itselleen. Itsemurha voi tuntua helpolta ratkaisulta, mutta se voi olla suurikin järkytys niille, jotka jäävät kaipaamaan. Vielä pahempi tilanne on silloin, kun itsemurhan tehnyttä ei voi hyvästellä kauniisti nukkuvan näköisenä, vaan surevien omaisten tehtäväksi on kantaa palasia laatikossa. Ole ystävällinen ja soita valtakunnalliseen kriisipuhelimeen numerossa 010 195 202, jos itsemurha tai toisen vahingoittaminen tuntuu ainoalta vaihtoehdolta elämässä. Apua tilanteeseesi löytyy.
Että nuin. Kiva ja kiltti K has left the building ja nillittäjä K on taas ilmaantunut paikalle. Jos olet korviasi myöten rakastanut Helsingin seudun liikenteeseen niin paas sulkien tämä postaus ja mene ihailemaan vaikkapa HSL:n logoa ulkoilmaan. Siellä niitä busseja on. Tai sitten ei.
Se syy, miksi minä tänne taasen avaudun on tämänaamuinen härdelli yhden Tapanilassa epätoivoiseen tekoon päätyneen ihmisen takia. Olipa sitten päättänyt oikein kunnolla valita ajankohdakseen sellaisen hetken, että mahdollisimman moni tietäisi (ja tuntisi nahoissaankin pakkasen takia) tekijän vaihtaneen hiippakuntaa. Tilanne lienee tuttu HSL:lle, VR:lle ja pelastuslaitokselle, joten ei muuta kun junia järjestelemään ja palasia keräilemään, näin raa’asti sanottuna. Junaliikenne seis, vuoroja harventamaan ja mitäs muuta? Juu, tiedottamaan, tottakai!
Tässä vaiheessa kuvaan astuu pikkuinen meikäläinen bussissaan matkalla juna-asemalle aamutuimaan. Tiedossa on, että JHL:n ylityökiellon myötä tiettyjä muutoksia raideliikenteessä voi olla. Mitä tekee valveutunut K? Katselee aikatauluja Junat.net sovelluksesta ja lukee Twitteristä HSL:n poikkeustiedotteita. Juu, muutama juna on peruttu, mutta juuri se juna johon olen tähtäämässä kulkee ajallaan. Teen päätöksen hypätä bussista tavalliseen tapaan ulos tietyllä pysäkillä ja suuntaan juna-asemalle. Siellä se iskee päin näköä. Juna on myöhässä henkilövahingon takia.
Alkaa tiukka seuraaminen edellä mainituista sovelluksista, mutta Junat.net alkaa näyttää punaista. Peruttuja vuoroja ilmaantuu lisää. Twitterissä ollaan edelleen yltiöpositiivisia. Juna se ja se on peruttu, mutta ei sen suurempia varoitteluja. Kuulutukset asemilla on pienen pientä naisen piiperrystä, josta ei ota selvää Erkkikään. Ja se infotaulu? Antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa. Junaa siis. Minä seuraan Twitteriä kädet kohmeessa ja yritän ottaa selvää. HSL:n poikkeustiedotus vaikuttaa vähän siltä, että häiriö alkaisi kenties olla ohi, kun junavuoroja perutaan pienesti ja näyttökin näyttää vaan myöhästymistä. Sitten HSL keksii vihdoin ja viimein twiitata pidemmän myöhästymisen. Siitä tiedän, ettei junia tule ja suuntaan bussipysäkille.
Ensimmäinen bussi täyttyy ja toisen, nopeamman bussin olisi tarkoitus tulla noin kymmenen minuutin päästä. Jään odottamaan sitä, mutta Junat.net ja ihmisten keskustelut antavat ymmärtää, että juna olisi tulossa. Suunnistan monen muun kanssa juna-asemalle odottelemaan toiveikkaana, sillä yksi juna on jo yllätykseksemme käynyt noukkimassa matkustajia asemalta liikennekatkoksesta huolimatta. Junalaiturilla info-taulu näyttää pelkkää myöhästymistä, kuulutukset ilmoittelee pelkkiä peruutuksia ja junat.net kertoo kolmatta. Twitter on hiljaa.
Nopeakin bussi on jo mennyt, joten päätän uskoa junan saapuvan tiettynä hetkenä paikalle kuulutuksista huolimatta. Hieman aikataulusta myöhässä juna saapuukin ja aloitamme matkan. Juna hidastelee ja matka-aika tuplaantuu komiasti raideliikenteen ollessa sekaisin. Minulta alkaa olla huumorintaju hieman hakusessa, kun pohdin pientä asiaa.
Kuka niitä HSL:n poikkeustiedotteita oikein tviittailee? Kuinka voi tänä päivänä olla vielä mahdollista, että yksi raiteille päivänsä päättänyt on niin poikkeuksellinen tilanne HSL:lle, ettei olla ns. kartalla kun tilanne sattuu? Hyi minua, kun pienessä päässä alkoi tuolloin kiehua kunnolla, kun juna tuplapitkän jolkottomisen jälkeen pysähtyi sellaiset sata metriä ennen Rautatieaseman laituria jääden siihen tönöttämään omaa vuoroaan. Pieni ääni pääni sisällä tahtoi huutaa oven vieressä seisoville käsky runnoa ovet auki, jotta voisimme kävellä ihan itse laiturialueelle. Pidin kuitenkin suuni visusti supussa. Sen verran järkeä sentään täälläkin suunnalla on.
Miksi olen vihainen?
Parahin HSL. Nämä henkilövahingot ovat teille varmasti ”tuttua kauraa”. Teillä lienee jonkinlainen raidetuntuma siitä, kuinka pitkään yhden kropan korjaaminen raiteilta vie ja siten myöskin se, kuinka pitkään raideliikenne noissa tapauksissa on kokonaan poikki. Jos te olisitte viestittäneet heti alkajaisiksi Twitterin poikkeusinfossa sen, ettei junia liiku x-x -välisenä aikana henkilövahingon takia, olisin tehnyt aivan toisenlaisia päätöksiä aamulla. Nyt kohtalokseni tuli seistä 50 minuuttia kirpakassa pakkasessa epätietoisena ja sukkuloida bussipysäkin sekä junalaiturin väliä.
Teidän twitterinnaputtelijan takia vähän yli tunnin työmatkani kesti loppujen lopuksi 2,5 tuntia. En ihan oikeasti tiennyt, itkeäkö vaiko nauraa, kun pääsin vihdoin töihin. Jos jotain positiivista koko työmatkasta pitää hakea on se, että junankuljettaja informoi meitä junassa istujia kiitettävästi tilanteesta. Paremmin meni kaverillani, joka sai kuljettajakseen kunnon pelisilmällä varustetun henkilön. Junassa raikasi ”linja-autossa on myös tunnelmaa” -biisi, sitten McGyverin tunnari ja loppufanfaarina Tähtien Sota. Kyllä ois kelvannut mullekin tuommoinen päivän piristys.
VR pelasti sen, minkä HSL tunaroi. Seitsemän sanaa, muutama numero ja merkki, parahin HSL:n poikkeusinfon päivittäjä Twitterissä:
”Ei junia klo x – x välisenä aikana. Syy: henkilövahinko”.
Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.
Comments
6 vastausta artikkeliin “HSL ja tiedottaminen, miten meni noin niinku omasta mielestä?”
Tarinoilla on kääntöpuolensa. Ehkä hänellä ei mennyt hyvin, työttömyys ehkä jatkui, uhkasi häätö. Tiedätkö sinä mikä hänellä oli? Tuskin tunnistaisit lähipiiristä henkilöä, joka tuollaista poistumista pohtii.
Mieti niitä ihmisiä, jotka tunsivat hänet. Mieti sitä hetkeä, kun joku vastaa puhelimeen ja siellä aloitetaan, että poliisista päivää.
Ja sinä valitat, että 29 junaa peruutettiin ja tiedotettiin huonosti. Viranomaisten pitää myös kertoa niille omaisille, ettei isä/äiti/sisko/veli tule enää kotiin. Katso peiliin ja kysy itseltäsi meneekö sinulla hyvin.
Hei, en välttämättä tunnistaisikaan. Luepas pieteetillä alkuosani postauksesta, mutta jos et lukenut, niin tähän asia vielä uudestaan: ”Ihan tähän alkuun sanon vain pikkuisen asian. Minä ymmärrän, että joskus mieli on niin toivoton, että päätyy surullisiin tekoihin itselleen. Itsemurha voi tuntua helpolta ratkaisulta, mutta se voi olla suurikin järkytys niille, jotka jäävät kaipaamaan. Vielä pahempi tilanne on silloin, kun itsemurhan tehnyttä ei voi hyvästellä kauniisti nukkuvan näköisenä, vaan surevien omaisten tehtäväksi on kantaa palasia laatikossa. Ole ystävällinen ja soita valtakunnalliseen kriisipuhelimeen numerossa 010 195 202, jos itsemurha tai toisen vahingoittaminen tuntuu ainoalta vaihtoehdolta elämässä. Apua tilanteeseesi löytyy.”
Tuossa mainitsen juuri siitä, miltä tuntuu tänne jäävistä ihmisistä. Minä en valita junien peruutuksesta sillä ymmärrän, että sitä tapahtuu, mutta tiedottaminen junamatkustajille oli ala-arvoista. Se olisi hoidettu yhdellä pienellä asialla, joka taas puolestaan on mainittu postaukseni loppupuolella: ”Ei junia klo x – x välisenä aikana. Syy: henkilövahinko”. Tuokin henkilövahinkotieto näkyi juna-aseman näytöillä heti aamulla ja aamun lehdissäkin, joten miksi ei Twitterissä kellonajan kera?
Ja kyllä, olen katsonut monesti itseäni peiliin ja tiedän ilman katsomattakin sinne. Minulla menee hyvin, koska olen tehnyt töitä henkisen hyvinvointini eteen. Olen ollut työttömänä aikoinaan, suhteessa narsistin kanssa, menettänyt muutaman minulle rakkaan ihmisen kuolemalle tai muutoin ihan liian nuorena, kokenut muitakin vastoinkäymisiä, ollut pitkään koulukiusattu ja useamman ihmisen kateellisen katkeruuden kohteena, joutunut pahoinpidellyksikin. Noista edellä mainituista olen selvinnyt voittajana kuuntelemalla sisintäni ja ymmärtämällä, ettei edellä mainittuihin tilanteisiin passaa jäädä jumittamaan ja niistä on tie ylöspäin. Tiedän, että paljon pahempaakin voi sattua mutta toivon koko sydämestäni, että jos ja kun sellainen tulee niin pyrin selviämään vastoinkäymisistä voittajana. Itsestäni se on kiinni.
Ja mikä tärkeintä, minä osaan ja haluan hakea ammattilaisen keskusteluapua sieluani korventavaan tilanteeseen. Olen sen tehnyt muutaman kerran elämäni kriiseissä ja tulen niin myös tekemään tulevaisuudessa. Vain ja ainoastaan siksi, että mielenterveyteni on minulle tärkeää.
Siinä ne onnellisuuden avaimet ovat. Ei maine ja mammona.
P.S.: En huomannut missään julkisissa uutisissa peruttujen junien määrää. Kyseinen tieto varmaan vain VR:n tai HSL:n työntekijöiden tiedossa tai junia aktiivisesti seuraavien? Ei sinällään ole ihan täyttä kiinnostusta määriin, mutta moisista asioista kiinnostuneiden puolesta kyselen julkista linkkiä mistä määriä voisi seurata. 🙂
Ymmärrän, että aamuruuhkassa töihin kiirehtivää bloggaajaa ärsyttää ja suututtaa moinen viivästys ja huono tiedotus mutta silti kokonaisuudessaan tuo kirjoituksesi on mielestäni asiaton.
HSL:lle, VR:lle ja viranomaisille nämä henkilövahingot keskellä aamuruuhkaa ovat äärimmäisen ikäviä hoidettavia mutta toimintaa ohjaa siinä kohden silti inhimillisyys ja pyrkimys hoitaa kaikkien kannalta kurja tilanne parhaalla mahdollisella tavalla.
Kun siellä HSL:n tiedotteessa lukee sana ”henkilövahinko” luulisi jokaisen aikuisen ymmärtävän tilanteen taustoja sen verran, ettei päällimmäisenä pitäisi enää olla oma kiire ja harmitus vajavaisesta tiedottamisesta.
Itselleni kirjoituksestasi jäi lähinnä mieleen melkoinen ihmetys, että miten joku voi tuollaisen tragedian äärellä kokea tuollaista harmia ja kiukkua omista aikatauluistaan ja mielestään huonosti hoidetusta tiedottamisesta.
Hei, hienoa kun kerrot oman kantasi. Ikäviä hoidettavia nuo on pelastushenkilöstölle ja tiedän sen. Pitäisikö niitä tulla hoidettavaksi kellekään? Ei. Tuollaisia tragedioita ei saisi eikä pitäisi tulla, vaan tässä yhteiskunnassa pitäisi huonosti voivan ihmisen saada apua. Jos luet uudestaan postaukseni uudelleen niin huomaat, ettei sitä sanaa henkilövahinko ollut siellä Twitter-viestissä. Juuri siellä, missä se ajantasaisin tieto yleensä oli. Laiturinnäytöt ovat juuri se mielenharmi, josta ei näissä tilanteissa ole mitään hyötyä. En ole siis edelleenkään harmissani itse henkilövahingosta ja sen aiheuttamasta viivästyksestä, vaan todellakin ainoastaan tuosta tiedottamisesta, jonka pitäisi jo nykyään hoitua ammattitaidolla ja rutiinilla.
Itse tragediasta. Monesti tuntuu ihmiset unohtavan myös sen henkilön, joka junan/rekan ohjaamossa on. Minulla on suvussa ns. vanhan linjan rekkakuski, joka on ammattiryhmänsä puolesta kuullut kaikenlaista. Hän ei ole itse onneksi joutunut olemaan osapuolena tällaisissa ikävissä tapahtumissa, mutta tuntee useamman, joille tämä tapahtuma on osunut kohdalle. Millaisilla fiiliksillä he ovat olleet, kun ihminen osuu rekan keulaan, joskus kerralla useampikin? Voin vakuuttaa, että henkisiä vaurioita siitä tulee. Minä en oikein pidä siitä ajatuksesta, että täysin asiaan kuulumattomat joutuvat elämään tuollaisen tapahtuman kanssa elämänsä loppuun. Se ei ole oikein ja on mielestäni hyvin surullista sekä hämmentävää, että on ihmisiä (ei itse itsarintekijät) jotka hyväksyvät tuollaiset teot.
Nimimerkistäsi päätellen olet menettänyt jonkun läheisen itsemurhalle. Minä olen oikeasti pahoillani siitä ja toivon, että sait hyvästellä hänet nukkuvan näköisenä. Kuolema on aina tragedia, ja se viimeinen hyvästi on ainakin minulle rakkaiden osalta tärkeä.
Valitettavasti luettuani vastauksiasi, tuntematta sinua henkilökohtaisesti, sinun vastauksesi tuntuvat naivilta. Itse jaan ”Siskon” kommentin tunteet: ”Itselleni kirjoituksestasi jäi lähinnä mieleen melkoinen ihmetys, ”. Ehkä tätä yritin kuvailla peilivertauksella.
Tieto peruutetuista junien määristä löytyy ihan HS artikkelista, ei sen kummempaa salaista tietolähdettä.
Kiitos Make tuosta Hesari-tiedosta. Googlailin tuolloin tietyllä aikavälillä ja liittyen tuohon tapahtumaan, eikä google nostanut ko. tietoa millään esiin. Minulla ei ole myöskään Hesarin tunnuksia, joten tieto on saattanut jäädä sen takia pimentoon. Tieto tuli myöhemmin painetussa Metro-lehdessä muistaakseni seuraavana tai sitä seuraavana päivänä kommentistasi.
Tuosta naiiviudesta en oikein ole samaa mieltä, mutta jokaisellahan saa olla omat mielipiteet. Jätän tämän vain nyt tähän, enkä halua ruveta täällä riitelemään. Yhden asian kyllä haluan sinulle mainita, kun aiemmassa kommentissasi sanoit seuraavaa: ”Ehkä hänellä ei mennyt hyvin, työttömyys ehkä jatkui, uhkasi häätö.” Valitettavasti saan tuosta kommentistasi kuvan, että hyväksyt itsemurhat heppoisillakin perusteilla. Toistan tähän loppuun ”Siskolle” mainitsemani kommentin ja lisään sinulle yhden hyväntahtoisen toivotuksen siihen perään:
”Monesti tuntuu ihmiset unohtavan myös sen henkilön, joka junan/rekan ohjaamossa on. Minulla on suvussa ns. vanhan linjan rekkakuski, joka on ammattiryhmänsä puolesta kuullut kaikenlaista. Hän ei ole itse onneksi joutunut olemaan osapuolena tällaisissa ikävissä tapahtumissa, mutta tuntee useamman, joille tämä tapahtuma on osunut kohdalle. Millaisilla fiiliksillä he ovat olleet, kun ihminen osuu rekan keulaan, joskus kerralla useampikin? Voin vakuuttaa, että henkisiä vaurioita siitä tulee. Minä en oikein pidä siitä ajatuksesta, että täysin asiaan kuulumattomat joutuvat elämään tuollaisen tapahtuman kanssa elämänsä loppuun.” Jos tuo on naiiviutta, niin hupsistaheijaa.
Toivon Make, että sinä et saa tuolla tiellä ajaessasi itsemurhan tekijää tuulilasiisi, ikkunasta hyppääjää niskaasi taikka viestiä poliisilta, että sinulle rakas ihminen on tehnyt itsemurhan mutta mitään ei ole nähtävissä.