Hyvää synttäriä Suomi! Mietteitä kotimaastamme ja meistä.

Niin sitä vaan tulee yksi lisävuosi kauniille kotimaallemme. Täälläkin parkkeerataan telkun ääreen iltasella katsastamaan illan pukutarjonta ja meidän perheessä se olen kyllä vain minä, joka saa jotain irti moisista kättelyjuhlista. Mitään kummoista emme tänä vuonna edes ruokailun suhteen harrasta, sillä takki on melkoisen tyhjä viime viikon reissaamisesta. Kaiken kukkuraksi tuo minun armas mieheni tekee ahkerasti etätöitä kotona, joten saas nähdä, milloin hän pystyy rauhoittumaan itsepäisyyspäivän, niin kuin me sanomme, viettoon.

Tämä on kyllä hyvä aika pysähtyä pohtimaan kaikkea sitä, mitä minä tunnen tätä maata kohtaan. Muistan kommentoineeni johonkin blogiin jokin aika sitten julmaakin julmemmat sanat: Me matkustamme ulkomaille paetaksemme Suomea ja suomalaisia. Olen varma, että moni ihminen vetää herneen nekkuun siellä ruudun toisella puolella, mutta ei nuo sanat ole ihan niin pahoja, kuin miltä ne näyttävät.

Meidän perheen veri vetää ulkomaille rauhoittumaan, ottamaan etäisyyttä arkeen täällä Suomessa. Ulkomaat on meille kuin ison rantatontin omaava kesämökkimme, paikka jossa saamme olla täysin rauhassa rakkaittemme kanssa, ilman ulkopuolista häiriötä. On nautinnollista hiljentyä ja pysähtyä omalla mökkilaiturilla kuuntelemaan kauniin luonnon ääniä, katselemaan kauniita maisemia, auringonnousuja ja -laskuja. Olla vain hiljaa ja tuntea yksi niistä parhaista asioista, joita Suomella on tarjota. Hiljaisuus.

Minä olen onnellinen siitä, että kulttuuriimme kuuluu personal space ja arvostamme hiljaisuutta. Julkisissa ei kailoteta ja harvassa on ne, jotka katselevat kännykästä filmiä äänet täysillä. Minä, puolicitytyttö, rakastan kaunista luontoamme, joka ”tylsyydessään” jaksaa yllättää minua pienillä ja ihanilla asioillaan. Se vaan vaatii juuri sitä hiljentymistä ja pysähtymistä juuri siihen aikaan ja paikkaan. Minä rakastan kenkien alla narskuvaa lunta, pimeneviä iltoja, kirkasta tähtitaivasta ja ”ahdistavaa” sumua peltojen ja järvien päällä. Isoja ja pieniä elämyksiä, sitä lapsen ihmetystä, joka minultakin jostain sielun sopukoista löytyy.

Minä inhoan puolestani nykyajan Suomea, kiitos ”ammattitaitoisten” päättäjien ja heidän Hyvä Veli-kerhoa. Me tavalliset kansalaiset kärsimme tehdyistä päätöksistä ja säästötoimista, jotka valitettavasti näkyi tällä kertaa Imatralla. Olen korviani myöten täynnä Länsimetrohässäkkää, ihmisten välinpitämättömyyttä ja minä minä -mentaliteettia. Ongelmat lakaistaan mattojen alle ja toivotaan, ettei niihin tarvitse itse puuttua tai huomataan, ettei niihin vaan voi puuttua resurssipuutteen takia. Suomi ei ole enää sitä, mitä se ennen vanhaan oli.

On kiva matkustaa ulkomaille, ottaa lomaa maastamme, nähdä uusia paikkoja ja elää vain sitä hetkeä. Siihen ei pysty, jos möllöttää pakettimatkojen uima-altaalla ja kuulee suomen kieltä joka nurkalla. Astuu hotellin ovesta ja näkee kulman takana Juhla Mokka-baarin ja kuulee paikallisten myyjienkin kailottavan osta osta-kehotuksia suomeksi. Ei kiitos. Ja anteeksi.

Ei. En minä ole ihmisvihaaja. En minä karsasta pikkuryhmiä, sillä olen nauttinut yhteistyömatkoistani ja ryhmämatkoistani saman henkisten kanssa. On ollut ihana huomata, että tästä maasta löytyy sittenkin vielä sydämellisiä ja äärettömän ystävällisiä, hymyileväisiä ihmisiä, joista minä tykkään. Saan halata ja olla halattavana, nauraa ja olla oma itseni.

Minä rakastan suomalaisissa sitä aitoutta ja maassamme luonnon hiljaisuuttaa, vapaata tilaa,  jota ei kaikkialta löydy. Joskus on vain matkustettava ulkomaille huomatakseen sen, ettei maamme olekaan pöllömpi paikka asua.

Hyvää syntymäpäivää Suomi! On se vaan hienoa, että useita kymmeniä vuosia sitten maamme itsenäisyyttä puolustettiin niin hanakasti, että saamme nauttia edelleen puhtaasta luonnosta ja rauhasta, elää ilman pelkoa joutua silmätikuksi poliittisen, uskonnollisen tai seksuaalisen vakaumuksen takia. Paljon on petrattavaa tässä maassa, mutta ei tällä maapallolla ole maata, jossa kaikki asiat olisi hyvin.

Nautitaanhan siitä, mitä meillä on ja tehdään yhdessä tästä hyvä maa asua. Joohan?.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.