Wihii, Meksikonristeilyn ensikuulumiset!

Helou helou!!! Tämä naikkonen kotiutui Meksikon risteilyltä eilen ja jösses kun oli lentomatka. Turbulenssi haittasi Atlantin ylitystä ja jouduimme vielä odottelemaan huojuvassa koneessa Heathrown kentän platalla pääsyä portille. On se kumma kun kestin Tyynenmeren myräkät laivalla ilman heikotuksia, mutta huojuva ja pomppiva kone sai meikäläisen niin heikkoon happeen, että oksennuksessa oli pitelemistä. Osasyynä saattoi olla tosin myös suoranainen sontaruoka American Airlinesin koneessa ja veikkaan, että se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun moisen firman siivillä lennetään. Toinen haukku myös Heathrown kentälle transit-kenttänä, mutta ei nyt muuta lentoliikenteestä tähän väliin.  Kannattaa kuitenkin katsella tulevia postauksia jos British Airwaysin A380 tai American Airlinesin Boeing 777-300er kiinnostaa. Tärkeää asiaa tulee myös erikoisruokavalioisten (diabeetikko/kala-allergikko/kasvissyöjä) eväksistä, joten meikäläisen näppis sauhuaa varmasti tulevaisuudessa.

Jos oli mäkätettävää eräästä lennosta, niin isoja kehuja satelee matkalle muuten. Komea, historiallinen RMS Queen Mary sai tämän naisen huokailemaan ja kaipaamaan entistä enemmän risteilyn glamouria. Olen tainnut jo aiemminkin mainita, että olen ollut varmasti entisessä elämässä aatelinen tai prinsessa, sillä koko kroppa huutaa palvelijoita ja glamoröösiä elämää ympärille. On se vaan rankkaa elellä tätä taviksen elämää tämmöisessä hienohelman kropassa, mutta onneksi pääsee aina välillä irtautumaan tästä perusarjesta.

Eipä muuten tiedetty, että Queen Maryn sumutorvea huudatetaan useamman kerran päivässä. Onneksi kamera killui tukevasti kaulassa kun töötti tuli.

Kelit ei ihan suosineet matkalla, mutta kyllä me taas saimme NCL:n sviittimatkustajina kaiken sen, josta olimme olleet valmiita maksamaankin. Norwegian Cruise Line hoiti homman nappiin, palvelun taso oli erinomaista ja henkilökunta yhtä hymyä. Mikäs siinä oli vaellellessa ympäri laivaa, nauttiessa omasta isosta keulaparvekkeesta ja butlerin kiikuttamista herkuista.

Welcome to the good life! Tuo Latitudes-taso ei muuten pidä enää paikkaansa, sillä viimeisimmän risteilymme jälkeen napsahdimme Platinum-tasolle. Uuden tason myötä tulee lisää messeviä etuja, joista mieleisin lienee maksuton behind the scenes tour.

Butlerin tuomia herkkuja. Lasilliset kuohuvaa jouduimme kyllä hakemaan itse, jos halusimme ne ilmaiseksi. Drinkkipaketti oli kätevä, oikeastaan pelottavan kätevä, mutta yksi huono puoli siinä oli: Se ei sisältänyt huonepalvelua (eikä luonnollisesti myöskään minibaaria). Drinkkipakettiin kuuluvien drinkkien hinta oli rajattu, mutta aivan hyvin sillä sai juomaa.

Meksiko näytti meille parhaat puolensa. Oli hyvä, että teimme laivayhtiön retket jokaisessa satamassa, emmekä lähteneet itse seikkailemaan minnekään. Uskon, että kuvamme Meksikosta olisi ollut aivan toinen tuolloin, eikä se kuva olisi ollut mitenkään imarteleva. Nyt Meksiko jäi meille mieleen ystävällisten ja iloisten ihmisten maana, eikä maisematkaan olleet pöllömpiä.

Mazatlánissa vietimme kunnon rantapäivän.

Cabo San Lucasissa näimme mm. muutaman valaan.

Puerto Vallartan satamassa suuntasimme puolestaan pienoiselle melontaretkelle ja patikoimaan ihastuttavaan Yelapaan.

Yelapan retkeen kuului mahdollisuus käydä uimassa vesiputouksen äärellä. Minä jäin suosiolla ottamaan kuvia, mutta mies sentään uskaltautui pulahtamaan kylmässä vedessä.

Elämyksiä, lepoa, nautintoa ja helppoa elämää, niistä oli Meksikon-risteilymme tehty. Postauksia pukkaa, kunhan selätän vellovan jet lagin. Uusille lukijoille tiedoksi, että kuvia matkamme etenemisestä on nähtävissä Facebook-sivuiltani.

Niin juu ja nolona on todettava, että vajaan vuorokauden me kerkesimme olla koto-Suomessa kun päädyimme Norwegian Cruise Linen nettisivuille katselemaan risteilyjä. Saas nähdä milloin painamme varausnappulaa.