Helou!
Tässäpä tätä kakkososiota meidän perheen Bermudan risteilystä. Nykissä oltiin tosiaan kaksi yötä ennen laivalle menoa eikä lapsilla ollut hajuakaan että oltiin menossa laivalle. Ihan messevää filmiä saatiin lasten ilmeistä kun kurvattiin taksin kyydissä terminaalin eteen ja kerrottiin että laivalla ollaan kokonainen viikko.
Laivaan meno jo itsessään oli jotain ihan muuta kun mihin täällä Itämeren risteilyillä on tottunut. Ainakin Nykissä terminaalissa oli aikamoinen kaaos. Taksista ulos, äkkiä laukut armeijamaisen tiukan käskytyksen kera matkalaukun heittäjille kärryihin ja ovista sisään.
Kuten mä edellisessä jutussa kerroin, kuvat hävis ulkoisen kovalevyn hajottua. Nyt saatte siis tyytyä Nykin sijastan Bermudalla otettuun kuvaan meidän laivasta.
Toi massojen ohjaaminen terminaalissa oli kyllä aikamoinen projekti. Suomalaisena se armeijamainen käskytys tuntui kyllä aika rankalta toimenpiteeltä mutta eipä sitä järjetöntä matkustajamäärää olis muuten saatu liikkumaan rivakasti eteenpäin.
Käsimatkatavarat kulki meidän mukana mutta muut matkalaukut tosiaan meni toisten toimesta laivaan läpivalaisun kautta. Tiukat viunakset voi muuten laukuista unohtaa, viinienkin osalta kannattaa tutustua yhtiön säännöksiin ettei tule sanomista. Käsimatkatavaroihin kannattaa pakata lääkkeet, mahdolliset hygieniavälineet, vaihtovaatteet ja tarpeen tullen uima-asu jos mielii hypätä altaaseen jo päiväsaikaan.
Lokakuun kelit helli meitä, ilma oli aurinkoinen ja lämpöä +26 C, what a perfect sail away weather!
Hytti nyt olisi voinut olla pikkuisen pliisummilla väreillä, mutta kun koko laiva oli aikas värikäs tapaus niin siinä samassa sekamelskassa tämäkin meni.
Hyttinä meillä oli parvekkeellinen minisviitti #11108 kannella 11. Hytti oli tilava, kylpyhuoneen jaottelu onnistunut ja parveke sopivan kokoinen. Hytin varaamisesta muuten sen verran, että kannattaa tutkia tarkkaan aluksen pohjapiirrosta ja googlettaa jos joku tietty hytti on mielessä. Hytin kanssa voi käydä onni, taikka sitten sen huono sijainti saattaa jopa herkimmiltä ihmisiltä pilata matkan joten tarkkuutta ja tutkimista, kiitos.
Noin 2.400 matkustajan Norwegian Gem oli mielestäni sopivan kokoinen, ei liian iso ja yleiset tilat oli oivasti jaoteltu mutta auts, ne värit siellä laivalla. Uskomatonta kyllä, päiviä myöten kirkkaisiin tekstiileihin turtu eikä niihin enää reagoinut niin negatiivisesti kuin alussa.
Öh noita värejä. Mutta jos on epäselvää missä päin on laivan keula niin kalat matossa kertovat mihin suuntaan ollaan menossa.
Tää Atrium oli muuten ihan kiva paikka. Siellä järjestettiin erilaisia esityksiä ja pystyipä tiettyinä hetkinä pelaamaan Nintendo Wii-pelejäkin, näyttöruutuna tuo kaksikerroksinen screen.
Hinta ei ollut ainoa peruste matkaa varatessa vaan me oltiin myös kiinnostuttu NCL:n mainostamasta Freestyle Cruising-konseptista. Lapsiperheelle Freestyle Cruising tuntui juuri oivalta ratkaisulta kun ei tarvinnut aterioida määrätyssä pöydässä tuntemattomien kanssa taikka pukeutua erilaisten teemailtojen mukaan.
NCL:n Freestyle Cruising’n idea on siinä, ettei tekemiset ole niin määrättyjä. Syöt missä haluat milloin ja kenen kanssa vain haluat. Pukupakkoa ei ole, mutta tietty järki pukeutumisen suhteen kannattaa tietty pitää (forget siis uikkarit esim. pääruokaraflassa). Onhan Royal Caribbeanilla My Time Dining (syö milloin haluat aluksen pääruokaravintolan tietyllä alueella), mutta jos pukeutumista pitää kattella pikkuisen tarkemmin ja kapteenin iltana vielä ekstrasti enemmän niin onko se sitten enää lomaa? Ei tässä itekään verkkareiden kanssa hilluta julkisilla paikoilla mutta kyllä mulla on halu päättää ihan ite mitä vaatteita milloinkin päälleni pistän, niitä hienojakin.
NCL muuten kysyi netissä varausta tehdessämme onko sitä tullut reissattua jollain muulla laivayhtiöllä ennen. Tulipa tuo Royal Caribbean mainittua joten kait sillä joku merkitys oli sille, että saimme uusina asiakkaina mm. herkkupaloja hyttiin ja kutsun kapteenin kekkereille. Kunnon markkinointikampanja päällä siis ja kannatti, sillä seuraava matka varattiin myös NCL:lle.
Nam, nam ja nam!
Ja ah näitä ruokia!
Loppumatkasta ymmärsin jo pyytää mukaan tän jälkkärin kaveriksi jäätelöpallon…
Jossain välissä laivalla oli muuten suklaabuffet, joka oli koko perheen lemppari. Lapset veti suklaaherkkuja kaksin käsin ja kyllähän se vanhemmillekin maistui. Ekan kerran tuli kyllä semmonen olo että nyt on suklaa loppuelämän boikotissa, tää alla oleva annos tais olla just se jolloin tuli stoppi vastaan.
Tuo boikotti tosin purettiin aika pian, öö, seuraavana päivänä sillä alla mun ja mieheni jälkiruoka aluksen ranskalaisessa Le Bistro’s-ravintolassa.
Jos siellä on jotain tarkkasilmäisiä niin kuvassa näkyy myös tyhjä Crème brûlée-astia sillä pakkohan sitä jälkkäriäkin oli maistaa. Ja juustolautasta. Ja pikkasen jätskiä oloa keventämään.
Näihin ruokakuviin ja tunnelmiin päätän tämän kakkososion koska tästä artikkelista on tulossa hiukkasen pitkä. Juttu jatkukoon seuraavana päivänä kunhan tältä perheen pyörittämiseltä kerkeän.
-Kthetraveller