”Moi kulta. Mä katoin just tota sähköpostiani ja huomasin Siljan tarjouksen syyskuulle”. Noilla sanoilla mieheni aloitti puhelun, kun soitti minulle tänään töihin. Olinhan minäkin saanut Club One jäsenenä saman sähköpostin, mutten kertakaikkisesti ajatellut reagoida siihen, sillä minulla on jo risteilyt varattuna heinä-, elo-, syys- ja lokakuulle. Eipä miehen tarvinnut paljoa enempää kertoilla, kun me pyynnöstäni varasimme Club One pisteillä + rahalla Deluxe-hytin syyskuulle. Niin juu, ja sopivasti samalle viikolle, johon on jo alustavasti varattu yksi mieluisa risteily.
Minä olen jo seonnut laskuista sen suhteen, kuinka monta kertaa olen tänä vuonna eri laivojen uumeniin astunut. Olen nauttinut jokaisesta matkasta, ihaillut tyyntä tai tyrskyävää merta ja seisonut ulkokannella nuuskuttelemassa raikasta meri-ilmaa. Veri vetää vaan merille ja irtautumaan arjesta, olin sitten liikkeellä perheen, puolison, ystävien tai työkaverien kanssa. Omalla tyylillään jo hävettää tämä meneminen, mutta tällainen minä olen. Jotkut nauttivat purjehtimisesta, mutta minulla on tarve päästä merille hiukkasen erilaisella aluksella. Että mitäpä tätä enää sen suuremmalti selittelemään.
Minun on pakko liittää tänne vielä Sami Hedbergin oiva pätkä ”Naiset & Laiva”. Omalla kohdallani kyseinen toimintamalli ei enää päde, mutta nuorena ne risteilytkin oli hiukkasen erilaisia. Pääset samaan filmiin käsiksi täältä, mikäli alla oleva filmi temppuilee.
https://www.youtube.com/watch?v=CCflN7MKJ7U
Comments
2 vastausta artikkeliin “Onkohan minulla ongelma tuon risteilyaddiktioni kanssa?”
Onhan toi aika kreisi tahti 😀 Kai te asutte lähellä satamaa tai olette edes suunnitelleet muuttavanne sataman viereen?
Hahhah, kait siitä pääkaupunkiseudulla asumisesta on jotain etua ja risteilyjen helppo saatavuus edesauttaa asiaa. Mies sanoi, että nyt varatut risteilyt saa riittää tältä vuodelta mutten mä ihan usko. Hänhän se mulle tänäänkin soitti 😉