Tässä sitä istutaan sohvalla ja ihmetellään. Miehen lähtö viivästy pikkusen pakkaamisen takia ja niinpä ollen tää kämppä hiljeni vasta klo 19.15. Ajoa miehelle tulee sellaset lähemmäs neljä tuntia ja mä en tykkää asiasta yhtään. Jotenkin olis toivonut että mies olis nukkunut hyvät yöunet ja lähtenyt vaikka aikasin huomisaamuna mutta minkäs teen, tuolla jossain ne nyt menee.
Mä rakastan valtavasti mun miestä ja lapsiani. Jotenkin nää hetket on mulle vaikeita kun tietää niiden olevan tien päällä. Mun mies on hyvä kuski mutta tuolla voi tulla vaikka mitä vastaan, tai sitten miestä alkaa väsyttää ja silmät luppasee. Voitte uskoa etten mä nuku ennen kun mies soittaa että se on perillä, joten valvomista siis taas tiedossa ja huomenna vähemmän reippaana uuteen päivään klo 5.15. Voishan sitä pikkusen pidempäänkin nukkua, mutta takaraivossa tykyttää tietoisuus lähenevästä lomasta ja järjettömästä työmäärästä joten pakko on vaan vääntäytyä aikaisin aamulla hereille.
Ton miehen lähtöhölinän takia mulle ei maistunut edes lämmin ruoka. Mä olin ostanut yhtä sun toista evästä jääkaappiin mutta tein vaan mättösalaatin itelleni. Pikkasen vajaahan se oli kun mies nappasi mun itselleni ostaman avocadopussin vahingossa mukaan enkä mä jaksanut keittää kananmunaakaan. Tossa alla mun kyhäelmä sitten on. Babyleafmixiä, luumutomaatteja, kurkkua, paprikaa, punasipulia, fetaa murusteltuna ja cashew-pähkinöitä. Kananmuna ja avocado uupuu.
Tosta fetasta tuli muuten mieleen, että sitä nesteenkerääjää tulee syötyä vähemmän kun murustelee sen omaan salaattiin.
Sen verran mun piti minikesäleskeyttäni kuitenkin juhlistaa, että väsäsin vielä arki-illoista poiketen jälkkärin.
Nom nom nom.
Mä olen ollut aina marja-ihminen. Mä muistan ihanat lapsuudet maalla mummolassa ja ukkilassa kun siellä pääsi poimimaan marjoja suoraan puskista. Itse asiassa lähestulkoon kaikki saatiin omasta maasta taikka kasvihuoneesta ja se oli kyllä mahtavaa. Salaattia, tomaattia, kurkkua, lanttua, perunaa, porkkanaa, herneitä, mansikoita, musta/punaherukoita, karviaisia, raparperia, kirsikoita ja erilaisia omenoita. Täytyy myöntää että harmittaa kun siihen ei ole mahdollisuuksia tänä päivänä. Kyllä siinä omassa kasvatetussa/poimitussa eväksessä on sitä jotain, ja maistuu takuuvarmasti ihan erilaiselle kun se kaupasta ostettu.
Mutta nyt mä pistän tän jakoon ja jatkan television toljottamista sillä ei tässä voi oikein muutakaan. Nyt ei oikein irtoa jutut ja tästäkin artikkelista tuli enemmän kun huono. Ehkä viikonloppuna irtoo pikkasen enemmän.
-Kthetraveller
Juu ja P.S.: Painoin varaunappia Tallinnan reissun suhteen. Se on vaan niin hemmetin harvinaista että saa skumppakamunsa kanssa aikataulut stemmaamaan ja järkättyä yhteistä tekemistä. Nyt siis puhutaan siitä, että me tavataan toisiamme jotain puolen vuoden välein. Aika reppanaa että näin on, mutta elämä vaan on työtä ja kotia meillä molemmilla. Saas nähdä mitä keksitään muutaman viikon päästä vai keksitäänkö mitään. Mun Tallinnassa piipahdukset on ollut nykyaikana aika harvinaisia joten en itse asiassa tiedä mistä löytys kivoja ja kohtuuhintaisia ruokapaikkoja ym. Pakko varmaan ruveta tutkimaan sitä asiaakin joten ei tässä aika tule minikesäleskenä pitkäksi.