Tulipahan käytyä työporukan kanssa virkistäytymässä eilen ja se tuli kyllä tarpeeseen. Meillä on muutettu systeemejä muutama viikko takaperin totaalisesti ja hommat on lirissyt aikas kiitettävästi, meistä riippumattomistakin syistä. Eipä ole ennen kaikunut niin ahkeraan kirosanoja pitkin käytävää kun nyt.
Kaikesta huolimatta mä en voi muuta kun kiitellä onneani että meillä on niin hyvä työyhteisö. Mä olen aikoinani ollut töissä sellasessa paikassa jossa oli pahaa henkeä, kyräilyä ja elämäänsä kyllästyneitä ihmisiä. Voispa oikein sanoa että se ilma sillä työpaikalla oli niin tulehtunutta, että jo pelkkä tulitikun sytyttäminen olis leimauttanut koko paikan tuleen. Voitte arvata että meikä päätti ottaa jalat allensa ja vaihtaa työpaikkaa, mikä oli oikein viisas päätös. Pienen ”välityöpaikan” jälkeen mä pääsinkin nykyiseen työhöni jossa olen viihtynyt jo 13 vuotta, kiitos hyvän työyhteisön ja ihanien esimiesten.
Me autetaan toisiamme kun sen tarve on. Jos itsellä on paha tilanne töissä tai muutoin, esimiehen puoleen voi aina kääntyä ja silloin ratkaistaan ongelma. Kahvihetket on tärkeitä ja niissä keskustellaan kaikesta, jopa työasioista. Ratkaistaan pulmia, nauretaan ja itketään vaikka jos siltä tuntuu. Semmosista asioista se hyvä työhenki syntyy ja kun töissä on asiat hyvin, on kotonakin hyvä olla (ja toisinpäin).
”Virkistäytyneenä” (juu, tulihan sitä pikkasen juhlittua) Kthetraveller hiljentyy viikonlopun viettoon perheensä kanssa.