Jaa, mistäs aloittaisi. Anteeksi lievä ärtymykseni tähän alkuun mutta… Se ihminen/taho joka väittää että blogin tekeminen olisi helppoa saa meikäläiseltä pienen närkästyneen mulkaisun. Tässä on nyt tapeltu tämän ohjelman kanssa isompi tovi, mutta ei auta muuta kuin pistää blogi edes jonkinmoisena jakoon jotta päästään siihen asiaan minkä takia minä olen täällä.
Olen onnekseni saanut reissata aika mallikkaaseen tahtiin maailmalla, niin lähellä kuin kaukana. Ei minulla ole ollut tarvetta niistä Facebookia/työpaikan kahvihuonetta pidemmälle kertoa, mutta vappuna tapahtuu minullekin jotain sellaista, joka saa minut kirjoittamaan tänne jo nyt. Eihän tuo tuleva matkani kovin kummoinen ole, mutta siihen sisältyy sellaisia elementtejä jotka tekevät siitä ”tavallisesta poikkeavan”.
Miksi sitten tässä sitten pistetään rahaa matkoihin sen sijaan että saataisiin sijoitusyhtiöt iloisiksi pistämällä rahaa sinne suuntaan?
Sunshine.co.uk:n tutkimuksen mukaan yli 50-vuotiaat ihmiset katuivat eniten sitä, etteivät he olleet matkustaneet tarpeeksi. Minä oivalsin mieheni kanssa tuon jo ”hyvissä ajoin” ennen 50-v. kakkukahveita. Ei tässä mitään nuoria olla enää. Lähestyvä keski-ikä ja silmärypyt ovat saaneet minut pienoisen paniikin valtaan, joten nyt on mentävä jottei vanhana kaduta. Rakastan siis matkustamista, hyvää ruokaa, shampanjaa, viiniä ja muotia. Valitettavasti olen luonnostani liian kapoinen (ja lyhyt) lähes kaikkiin vaatteisiin, joten vanhoilla vaatteilla tässä mennään ja metsästellään tasaiseen tahtiin uusia -huonolla menestyksellä.
Kuten jo aiemmin kerroin, ei tämä blogin tekeminen niin helppoa olekaan. Kirjoittaminen onnistuu jokseenkin, mutta kuvien liittäminen ja blogin ulkonäön muokkaaminen tuntuu ottavan meikäläisestä yliotteen. Jottei nyt itselleen kovin suuria paineita ottaisi, niin tuossa Mungolifen blogissa on sitä kuvien asettelua jonka itsellenikin toivoisin.
Olkoon tämä blogi siis pyhitetty ei ainoastaan matkailulle, vaan pienen ihmisen epätoivoiselle yritykselle löytää ”the vaatteita” ja rakentaa se ”the blogi”, joka miellyttäisi teitä lukijoita ja minua itseänikin. Mission Impossible? Don’t know.
Niin juu, ja tuo järkyttävän pieni otsakekuva jonka sain jotenkin väännettyä tänne… Otettu Australian Cairnsista Hiltonin takapihalta kolmisen vuotta sitten. Se, miksi minä sinnekin päin maailmaa päädyin, on hyvin pitkä ja tunnerikas tarina. Sanotaanko vain lyhyesti että intuitioon kannattaa luottaa. Hyvä ystävyys voi alkaa vaikka naisten vessan jonosta jos niikseen on. Ja mikäs sen messevämpää jos ystävä muuttaa vuosien saatossa Australiaan 😉
Että tämmöistä tähän aluksi. Vapun matkaa odotellessa tulen kertomaan täällä muutamasta muusta jo tehdystä reissusta. Pikkuhiljaa hyvä tulee, joten kattellaan missä välissä saan tuotokseni tänne näkyville.
Aurinkoisin tervisin,
Kthetraveller